Metal Storm logo
Stam1na - Raja lyrics



Tracks



01. Hammasratas

Nälänhädät, sotatilat, Afrikka ja Aasia
Kansanmurhat, diktatuurit: kiduta ja tuhoa
Ylikansallisten yritysten psykopatia
Uskontojen oikeutukset, kasvihuonekaasutukset
Sademetsäkeuhkosyöpä, luonnonvarain raiskaukset:
Syrjäytyneet hakataan, moraalimme tapetaan

Globalisaatio ja medioiden tarut
Politiikan valikoivat lainmuutoshalus
Köyhien alamäki, rikkaiden jumaluus
Niin lyhyitä lankoja minulla on käsissä
Etten hammasvälejäni edemmäs yletä
Kiillotan vain ongelmien nimiä ...on niin lyhyt elämä

Olenko vahva? Olenko valmis?
Jatketaanko samaa rataa?
Rattaat pyörivät tuhatta ja sataa

Hampaina rattaissamme:
Pelko ja raha, jumalan nimi
Aivoihin valettu rajamuurikivi
Hampaina rattaissamme:
Ääriliikkeet, terrorismi
Aseita myydään, aseita pelätään

Hampaina rattaissamme:
Elämänmittainen ahneus ja viha
Kuolemansyntiä koko historia
Hampaina rattaissamme:
Rohkea reitti rotkoa kohden
Hypätäänkö kyydistä vai hajottaako kone?

Hampaina rattaissamme:
Pelko ja raha, jumalan nimi
Aivoihin valettu rajamuurikivi
Hampaina rattaissamme:
Ääriliikkeet, terrorismi
Aseita myydään, aseita pelätään

Hampaina rattaissamme:
Elämänmittainen ahneus ja viha
Kuolemansyntiä koko historia
Hampaina rattaissamme:
Rohkea reitti rotkoa kohden
Hypätäänkö kyydistä vai hajottaako kone?

Tiedän, tiedän mistä viha syntyy:
Kaksi vastavoimaa yhtyy
Viisauden hammas rattaisiin jarruksi:
Kone voitettiin

Hampaina rattaissamme:
Pelko ja raha, jumalan nimi
Aivoihin valettu rajamuurikivi
Hampaina rattaissamme:
Ääriliikkeet, terrorismi
Aseita myydään, aseita pelätään

Hampaina rattaissamme:
Elämänmittainen ahneus ja viha
Kuolemansyntiä koko historia
Hampaina rattaissamme:
Rohkea reitti rotkoa kohden
Hypätäänkö kyydistä vai hajottaako kone?

02. Susi-Ihminen

Ihmiset retuuttaa ruhojaan
Jokin ajaa ne juoksemaan
Raja on ylitetty länttä kohden

Yksi kaatuu ja haavoittuu
Jälkeen jääminen laumasta on suora seuraus
Tarkkaan on haisteltava mihin astuu

Kohta omin avuin taakkansa taas
Yksinäinen mies jaloilleen nostaa
Lauma on saatava kiinni kun on valoa

Tai hänestä tulee vuorollaan saalis
Jahdattu, kituva, helppo maali
Tälläkin kertaa juostaan kilpaa
Eri syystä, samaan suuntaan

Kaikki toivo nyt pantava on
Lauman pysäyttävään taukoon
Että turvan lajinsa saisi

Matkan taittuessa, voimien laantuessa
Ainoa toivonsa on juoksu loputon

Kylmä maa, vieras maa
Syksy loppuu kun talvi saa
Yksi luoti puhtainta hopeaa
Kaksi petoa katoaa

Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"

Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä

Kauas ehtivät muut, nyt sataa:
Polunkin on sulattanut edestä ja takaa
Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa

Saaliille pelko on pedon enne
Pedosta nälkä vie myöskin hengen
Ellei toinen peto ehdi niitäkin ennen

Miehellä on ulvontaan voimia
Ääneen surkeaan
On hetken enää tajuissaan

Kuutamon nousun valossa
Tutut kasvot palaavat
Nälkäisinä juoksusta
Pian punertuu maa
Pian lämpenee maa

Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"

Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä

Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"

Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä

03. Muistipalapelit

Juon kaiken, juon myös huomisen
Juon kaiken, jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien

Pirstaleiden, pillereiden, parketin ja partaveisten
Pullojen varjoista löydän itseni. Onko jo aamu?
Seinät ylösalaisin; rikastuisin
Jos näkymästä joka kerta sentin saisin
...ehkä huone hengittää enää sisäänpäin

Huudon jälkeen
Huudon jälkeen

Pöydän päällä, tuolilla, naamassa
Osittain joissain laatikoissa
Sekaisin jaloissa pyörii psyykeni
Olen paloina lattialla

Huudon jälkeen
Huuhdon jälleen

Huudon
Huudon
Huudon
Huudon

Juon kaiken, juon myös huomisen
Juon kaiken, jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien

Liikaa verta alkoholissa
Sisuskalut aivan äärirajoilla
Kampean pystyyn ja kaadun taas
Miksi nousta, ei pohjaa vakaampaa

Huudon jälkeen
Huudon jälkeen

Viinaa ja tervahauta
Ylös suosta et enää sinäkään auta
Alkoholilla, ainoastaan
Taistelen loppuja paloja vastaan

Huudon jälkeen
Huuhdon jälleen

Huudon
Huudon
Huudon
Huudon

Juon kaiken, juon myös huomisen
Juon kaiken, jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien

04. Vartijaton

Oven avaimenreiästä
Näen huoneeseeni, seinällä on häkki

Samettikankaan alle jätetty mustalle linnulle
Häkki, se tyhjä on, vartijaton

Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Joku taloon kadonnut on joka ikkunan lukinnut
Vain laudalla siivekäs siluetti

Ja kun se siipiään levittää
Kohti minua kääntää pään
Noudatan suurta varoa tai hämärässä
Huoneessa on pian kaksi lintua

Minäkö siellä?
Minäkö siellä?
Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Huoneeseeni lentämään

Ovi on parempi avata jotta karkaa vartija
Maailmassa on lukossa aivan liikaa ovia
Enempää ei kaivata, vain ne jotka ovat lopulta
Siinä viimeisessä muurissa
Siinä viimeisessä lukossa

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Mustan linnun luokse jään

05. Voima Vastaan Viha

Himoten lihaansa
Alasti, rasvassa
Luo hän mielikuvia
Antiikin patsaista

Nostaa hän painoina tuhat tonnia valheita
Kun etsien puhtainta pyhää tarkoitusta vihaansa
Kilokaupalla tietämättömyyttä, uskontoa
Vaan sydänlihas syvällä hauraana lyö sisällä

Ainoa vahvuus onkin heikkous nyt
Ainoa vahvuus onkin heikkous

"Lisää lihaa, kaikkialle lihaa!"
Syö nostaa, himoten huutaa:
"Henki on sepitetty lihan jatke,
painoton selitys, helppo selätys!"

Ainoa vahvuus onkin heikkous nyt
Ainoa puolustus
Henkeä vastaan
Vahvuus onkin heikkous nyt
Ainoa puolustus
Henkeä vastaan
Voima vastaan viha
Viha vastaan liha

Hengetön alastomuus,
lihallinen luonnottomuus
Poissa kauneuden ja kauheuden erot
Siinä raskaiden arvojen verot

Selkäranka mutkalla
Jalat avohaavoilla
Ylittää hän rajansa
Vihan ylivoimalla

Ainoa vahvuus onkin heikkous nyt
Ainoa puolustus
Henkeä vastaan
Vahvuus onkin heikkous nyt
Ainoa puolustus
Henkeä vastaan
Voima vastaan viha
Viha vastaan liha

06. Lääke

"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää
Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää
Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison
Veitset sielussa kahvaa myöten

"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan
Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan
Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee
Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää

Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa
Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa
Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?
Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Viimeinen kuva, se kaikista kaunein
Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden
Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa
Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku"

Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo
Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa
Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun
Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

07. Kädet Vasten Lasia

On vangeilla monta vartijaa
Mutta tässä huoneessa vain yksi ainoa
Kun vapaa kohtaa vangin, laittaa kädet vasten lasia
Kuin kieltona tai kuin kosketuksena

Tuttu naama heijastuu vihreässä valossa
Luodinkestävään, läpinäkyvään seinään
Isä, kuten poika, omaa rangaistustaan istuvat
Vartijan silmien alla, eri puolin pöytää

Kuka heistä onkaan siellä pakosta
Kuka korjaa loisteputkia kylpyhuoneessa

Katumus on pelkkä sana
Yksin myöhäistä lausua
Vanhan liiton vartijalle
Kahden maailman rajalla

Avainten kantaja, lukkojen avaaja
Sulkeutuu pieneen kotiinsa
Ääni olohuoneessa, vain television armosta
Ei vastaa miehen kysymyksiin

Yksin on hän siellä, pakosta
Yksin on hän siellä, pakosta

Katumus on pelkkä sana
Yksin myöhäistä lausua
Vanhan liiton vartijalle
Kahden maailman rajalla

Kotonaan kysyy peililtä
"Kuolema vai elämä?"
Kuva vastaa: "Ystävä,
Kuljemme käsi kädessä"

Mies anoo...

Mies anoo armokuolemaa
Mies sanoo: "Ei lasiarkkua"

Mies anoo armokuolemaa
Mies sanoo: "Ei lasiarkkua"

Katumus on pelkkä sana
Yksin myöhäistä lausua
Vanhan liiton vartijalle
Kahden maailman rajalla

Kotonaan kysyy peililtä
"Kuolema vai elämä?"
Kuva vastaa: "Ystävä,
Kuljemme käsi kädessä"

08. Luova Hulluus

Älkää katsoko aurinkoon!
Älkää katsoko aurinkoon!
No minä kurkotin ja minä katsoin
Minä kurkotin kaulani nähdäkseni

Nyt kehotan muitakin katsomaan
Pimeässä hiljaa, kaiken nähneenä
Sokeana potilaana isken päätä sängynpäätyyn ja kyselen
Että "Mikä on ihmisen virka sitten kun
Ylämäki loppuu pystyseinään ja
Toteaa ettei löytänyt asiaa, jonka edestä taistella tai kuolla?"

Luova, äkkivanha, kaksikymmentäseitsemän
Minustako yhteiskunnan kantava voima?
En kykene edes lyömään tajuani kankaalle

Oikeassa maailmassa lihani on velttoa
Ajatus löysää ja tarpeetonta mutta
Luovana hulluna tiedän tarpeeksi
Kirjoittaakseni laulun joka kertoo

Ja se laulu kertoo...
Ja se laulu kertoo...
Ja se laulu kertoo...

Masennuksesta, alkoholista
Heikkoudesta, rakkaudesta
Alemmuudesta, pelkotilasta
Tappohalusta, itsemurhasta
Vihan tunteesta, vihan tunteesta, vihan tunteesta

Ja se laulu kertoo...

Masennuksesta, alkoholista
Heikkoudesta, rakkaudesta
Alemmuudesta, pelkotilasta
Tappohalusta, itsemurhasta
Vihan tunteesta, vihan tunteesta

Masennuksesta, alkoholista
Heikkoudesta, rakkaudesta
Alemmuudesta, pelkotilasta
Tappohalusta, itsemurhasta
Vihan tunteesta, vihan tunteesta

09. Muuri

"Herätkää, mikä on tuo muuri tuossa?
Purkakaa! On kylämme suoja suossa
Kuolee virta, karja, maa ja pian kasvaa pelloilla vain kyyt
Kertokaa, rakentajat, missä muuriin ovat syyt?"

"Nopeaan nostimme suojan yössä
Edelleen ovat valajamme työssään
Huomatkaa, ei laakso montaa asuta
Suojelkaa itseänne ja rakkaita"

"Me loimme muurin jakamaan väen,
Jotta viholliset, ettekä te toisianne enää näe"

Toiselle puolelle ei yllä
Ymmärrys, vihollinen kyllä
Varmasti raiskaa maamme, jos me
Luovumme rajamuurikivistämme

Torneistaan toisiaan saavat vahtia
Porttiaan vain kauppiaille avata
Virtaa vesi kauas pois uomastaan, maa kuivuu
Hajoaa perheet, verisiteet katkotaan

Katoaa myös ääni vastarinnan
Mykistyy alle sen harmaan pinnan,
Jota luuli turvakseen tuo köyhä, pieni kansa
Rakentajat esiintyivät kauppiaina
Muuri olikin ansa

Toiselle puolelle ei yllä
Ymmärrys, vihollinen kyllä
Varmasti raiskaa maamme, jos me
Luovumme rajamuurikivistämme

Pysymme aloillamme tässä
Kehässä, varjoelämässä
Rakentaja, metri lisää korkeutta
Rajamuurikiviä

Kansa vuosia odottaa
Hiekkansa vuodattaa
Tiimalaseihin ja hautoihin

Kunnes tornistaan varoittaa vartija:
"Nouskaa, jokin liikkuu kohti
Liian pieni, en näe"

Hiekkaa hartioillaan
Selviytyneet huomaa
Yksi muurinkivi irtoaa

Pienellä lapsella,
Kädessään vasara
Kysyy varoen: onko täällä turvaa?

Toiselle puolelle ei yllä
Ymmärrys, vihollinen kyllä
Varmasti raiskaa maamme, jos me
Luovumme rajamuurikivistämme

Pysymme aloillamme tässä
Kehässä, varjoelämässä
Rakentaja, metri lisää korkeutta
Rajamuurikiviä

10. Murtumispiste

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin

Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin

Ja jos katoaisit sinut voisin soittaa

Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen
Uudelleen, uudelleen