[Instrumental]

Rutonkantaja
Tuhon ruhtinas
Tuomion tuoja
Jamalattomien jumala
Perkeleen luoma
Saanansaattaja uuden vallan ajan
Rutonkantaja

Kivellä, verellä, tulella
Minä veistän rümuni tähtiin
Vihalla, rutolla, väkivallalla
Kristuksen lampaat teurastan

Minä olen anti-kristus
Minä olen anti-elämä
Kutonkantaja
Saatana, tuli ja kuolema

Tuskalla, pelolla, kidutuksella
Minä veistän merkkini lihaasi
Myrskyllä, tulvalla, taudeilla
Vapautan mailman ihmispaskasta

Rajuilman lailla hyökkäämme taivaan porteille
Lie kit kohoavat kohti taivaan kattoa
Palanneen lihan haju myrkyttää ilman
Ja palanneiden enkelten tuhka peitää maan

Nouskoot maasta käärmeenhenki
Nouskoot maasta myrkkyhammas
Nouskoot maasta pahavoima
Nouskoot maasta turmantuoja

Kuule kutsuni, kyy Amam
Kuule kutsuni, kyy Nehebkan
Kuule kutsuni, kyy Sesha
Kuule kutsuni, kyy Renetet

Laulaa kaksihaaraisellaan
Kuiskii korvaan kuuntelevaan
Myrkyttää inielen säkeillään
Pimeyttä tihkuvilla sanoillaan

Kuule kutsuni, kyy Apep
Kuule kutsuni, kyy Mehen
Kuule kutsuni, kyy Nirah
Kuule kutsuni, kyy Nachash

Katso kasvoihin hullvinia
Katso silmiin pahuutta
Tunne virta voiman, vallar
Nosta malja käärmen urahdin

Minä kiroan sinut
Petturi, käärmeenkieli
Minä kiroan sinut
Jäätyköön veresi suoniisi
Tulet vielä rakoilemaan armoa
Kuolon vapauttavaa unohdusta
Minä kiroan veresi
Haavasi eivät umpendu koskaan
Minä kiroan veresi
Ikuinen kärsimys jatuska

Hurtat helvetin
Kaastavat ja repivät
Piinaavat lihaasi
Ajavat sinut hullunteen
Nielevät heikon mielesi

Minä kiroan sinut
Heikkomielinen seuraaja
Minä kiroan sinut
Lammas suden vaatteissa
Tulet vielä katumaan syntymääsi
En simmäistä hengen vetaasi
Tulet vielä tuntemaan pelon
Todellisen pimeyden voiman

Hornan henget
Vääristävät ajatuksesi
Ajavat itsemurhaan

Syvimmässä kuiluista;
Pimeimmässä onkaloista
Kasvavat mustimmat kukat
Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä
Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista
Mustimmassa sydämmista
Kasvaa uusi, syvempi suru
Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut
Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani
Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun
Kutsuvat mukaansa
Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta
En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa
Olen yläpuollella kiuun ja pelon
Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen
Uusi järjestys nousee tuhkasta
Uusi maailma, uusi jumala
Kuningas saatana!

Kristitty perkele, Perkeleen kitaan
Käärmeen pesään perkele, helvetin kitaan
Kristitty perkele, perkeleen kitaan
Hornan syvyyksiin perkele, hiiden kitaan

Maan leuat aukenevat
Tuli kasvot korventaa
Verta mustaa ja sakeaa
Alla Kuun kuolon kalpean

Tulipätsiin saatana, saatanan kitaan
Tuonelan porteille saatana, tuonen kitaan
Maan syvyyksiin saatana, pirun kitaan
Saatanan kristitty saatana, saatanan kitaan

Minä olen tauti, mina olen syöpä
Kavala kasvain
Joka syö sinua sisältäpäin
Minä olen viha, mina olen himo
Verinen veitsi murhanjon kädessä

Minä olen tuli, minä olen liekki
Infernaalinen roihu
Joka korventaa sielusi
Minä olen vesi, minä olen tulua
Saastainen meri joka hukuttaa maailmasi

Minä olen tuuli, minä olen sade
Musta myrsky helvetin syvyyksistä
Minä olen tuska, minä olen piina
Helvetin räyhähenki
Minä olen kuolema

Minä tulen uniisi, sekoitan ajatuksesi
Minä tulen päähäsi, hallitsen aivajasi
Minä puhun suulasi, katson silmilläsi
Tapan käsilläsi

[Instrumental]

Jumalaton, piikkilankaan punottu
Riutunut ja raadeltu
Perkelettä himoinnut
Sydän häpeään kiedottu

Hirtetty kertoo,
Missä julmuus ja suru ovat ylellisyyttä
Sanoo,
Herruuden saat irstaudesta

Turmeltunut mieli, epäonnistunut aurinko
Repii sinua eteenpäin
Erakko, käärmeen orja
Paljastaa kuningattaret

Yhdellä veden avaimet,
Toisella käsissään kasvot jumalan
Kolmas tulen keskellä,
Neljäs katsoo pohjoiseen

Kysyvät: Häntäkö etsit?
Olematon sielu, kadotukseen tuomittu
Orja

Hirtetty kertoo,
Missä julmuus ja suru ovat ylellisyyttä
Sanoo,
Täyttymyksen saat tuhosta!

Minä katselin sisään filosofin taloon
Katsoin, ja ymmärsin
Maailma on lopussa
Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus
Ei jää kiveä kiven päälle
Ei tähteä taivaalle
Ei runoa, ei yhtään laulua
Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys
Kylmä ja loputon

Maailmani yössä kirjan peton
Minä rakennan sinut aina uudelleen
Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran

Minä katselin sisään filosofin taloon
Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän
Ja minä aavistin kuoleman varjon
Lopun läheisyyden
Yön laskeutuvan ikuisuuden
Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin
Maasta nousee usva uuden surun
Ja kastelee kuole van maan

Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi

Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus
Ja minun on sota, ja minun onkosto
Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne
Sillä elämä on vain pilkkalaulu