Seisot seinänä edessäni
Sinä laulat minulle laulun kuihtuneen
Paleltuneen, jäätyneen
Omaan suruunsa nuutuneen
Tuonelasta haetun laulun laulat
Manan mailta haetun laulun

Manaan pahan oloni taivaalle kuun
Sirppiin surussaan kiikkumaan
Laulan tekoni suohon, sinne laulan muun
Minussa pahan maatumaan
Ei ole kulkeneet jalkani kaitoja teitä
Osanneet kotiin kuljettaa
Pääni täynnä ajatuksia niin eksyneitä

Tahdon päästää päivän, päivän kalliosta!
Päivän, tahdon päästää päivän!

Jossain pääni sisällä,
Aivojeni sopukoissa sinua taotaan
Raudasta, teräksestä
Hirviötä kasataan
Olen vertaisesi, en
Väisty milloinkaan
En luovuta enää koskaan!

Sinä tanssit kuun valossa
Ilman vaatteita
Tanssit metsästäjän tanssin ja
Minä olen saalista

Olen valmis luopumaan
Sinä pakotat mut katsomaan
Kun sydämeni sykkii käsissäsi
Merkkinä voitosta

Sinä syöt minun lihaani
Sinä juot minun vertani
Sinä tanssit edessäni, kirjoitat
Sivun käärmeiden historiaa

Käärmeiden historiaa!
Valehtelijat valehtelevat
Luovat uuden sivun käärmeiden historiaa!

Sinun kuolemantanssisi tuo
Minulle elämän
Sinä olet ollut täällä aina ja minä
Olen vain käymässä

Sinä annat vähän vain
Minä tahdon enemmän
Minä elän ikuisessa puutteessa
Elän käärmeiden historiaa

Tällä puolella katua eivät tutut tule vastaan
Ei teeskentelyä, ei pitkiä puheita
Minun virkani täällä on ainoastaan
Mitata tämän raskaan tien pituutta

Puen päälleni surupuvun, liityn ruoskijakulkueeseen,
Jossa lepytetään jumalia, joita saamme kärsien rakastaa
Unohdan, miltä tuntuu nähdä vesi vapaana pitkän talven jälkeen,
Kun se pääsee virtaamaan uomassaan

Jos sanon, ett taivas on musta
Se on niin musta kun tahdon sen olevan ja
Jos sanon, ett maailma ei pyöri
Se ei silloin pyöri, jumalauta
Suustani syljen tätä totuutta
Saan sen maistumaan puulta ja suultani
Luetaan taas ihmisten historia

Jotkut eivät tiedä miksi ovat täällä,
Jotkut elävät elämäänsä elämällä

Linnut laulavat joillekin muille, harput helisevät pelastetuille
Mutta jotkut eivät kuule, eivätkä tahdokaan

Kuolemalla on luja ote
Sen kynnet pitävät minusta kiinni jo

Tule surma sarvinesi,
Tuudittele lastasi Tuonelaan
Tuonne kirkon mullan alle
Luutarhaan maatumaan

Tule surma suon poikki,
Tule halki metsämaan
Kulje kotipihojen poikki
Lastasi halaamaan

Tuo venettä Tuonen tyttö,
Lauttaa Manalan lapsi
Mitä täältä saada voi?
Täällä aina virret soi

Täällä laulaa surun lapsi,
Valittaa murhettaan mustaa,
Maallista vaellustaan,
Ikuista kaipaustaan

Eikä minulta paljon puutu
Vain kyky ymmärtää elämää,
Halu palella Tuonen joen laiturilla