Taisin olla kuuden kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan, kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan,
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
ja tivaa "Juotko jo viinaa?"

Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Vaan kun päästynä on kahteen tuhanteen
on silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa kuinka isä pöydän päällä makaa
kuuluvaan ääneen

Kun äiti lähti, tuumattiin "Kyllähän me miehet pärjätään"
kun äiti lähti pois
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan
ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan
Niin kertoo kiltti setä sairaalasta,
istuu viereen ainoastaan hetkeksi aikaa

Joku taivaankin kantaa
kuten kaappinsa jokainen
Turha toistakin jalkaa
on siirtää puolelle kuolleiden
Jos kaikki kallion rinteet
kohti luodetta kohoaa
On alamäellä suunta
sitä kaakoksi kutsutaan

Joet vuolaina virtaa
kuten ihmisten mieletkin
Tuuli koleaa ilmaa
jaksaa puhaltaa jostakin
Yksi joista muita
se kylmemmin kuohuaa
On joella suunta
sitä kaakoksi kutsutaan

Kesät kankaita kuivaa
pinnat kaivoista madaltaa
Missä suola on tuimaa
olla tarvi ei huolissaan
Jos kulo matkoille päättää
se tuulelta kyydin saa
On tuulella suunta
sitä kaakoksi kutsutaan

Miksi maailma alkaa
kun kello viimeistä kierrosta kuuluttaa
kun loppukaarretta alan suoraksi taivuttamaan
ja työllä henkeni salpaan

Minä katoan
alta harmauden saattojoukon
tieltä tummien pilvilinnain pois
minä katoan

Monta tietä tiedän
helppoa käydä, käydä ja kulkea
silti saman polun käsi vasen osoittaa
ja jonka nimeltäkin tiedän

Sinne katoan
alta harmauden saattojoukon
tieltä tummien pilvilinnain pois
minä katoan

-Lepohetkeksi unohdan
olinpaikkani unohdan
lepohetkeni unohdan

4x "Minä katoan"

Kun silmät sinestä taivaan ammentaa
ja hymy kaunein tuo saa yrtit kedonkin tuoksumaan
riittää rohkeus silloin vielä palttoon napittamaan
ja tuulta vasten kaulukset nostaa

Kuin kuusimetsät sadan vuoden
tai ikihongat mailta tuonen
niin väliin kovan puun ja kuore
on kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet

Myöden sahaa sekä laitaa
ja revennyttä peltipaitaa
teräksellä tietä kairaa
kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa

Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa

On ajastajat vanha kansa
tiennyt, tainnut tarinansa
ei morsiokaan sulhoansa
kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on

Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa

Tänään - Katson kuutamon siltaa

Kun on ilta ja pilvet tummat kaikkoaa
Kuun on silta niin puista hartein yli kurkistaa

Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa

Valkoinen kuu vielä haalistuu
Aivan kuin jostain käsi olalle laskeutuu

Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa

Jo kasteessa haltuunsa sai puolivälissä Heinäkuun
Sysimustasta katsoo, silmät neidon punastuu.

Tänään - Katson kuutamon siltaa
Tänään - Vasten kuutamon siltaa

Levolle laskee kun sarastaa
Täyttä kuuta kuin yötä vartoo jo seuraavaa

Vasten kuutamon siltaa
Tänään - Katson kuutamon siltaa!