Möykällä piinataan hiljaista sielua
Silkkihuntu vaihdetaan vihan lippuun
Veteni heitän kuihtuneille kukille
Kampitan surun polun kulkijan

Synkät sydämenne ruokin ulosteella
Syljen öistä turjaketta
Kalpeat poskenne syötän koirille
Ja veitsellä erotan jäätyneet kyyneleenne

On turha totuutta yrittää estää
Viha on läsnä ja ken voi sen kestää?

Sokea eksytetään kapeasta tiestään
Ja hankeen kurjat vaivaiset piestään
Kauas matkaatte isänne tavoin
On tuonelan portti ainiaan avoin

Tänään saat täytenä päiviesi määrän
Pois pyyhitään tarkoitus veljen väärän
Tyhjän harmaan taivaan alla
Nyt lauhkeaa viedään väkivallalla

Vainoan alusta loppuun saakka
Kirveellä poistetaan tyhmyyden taakka
Vitsaus maailman uljaan uuden
Susi perkele vaatteissa suden

Turhaan valvoo vapahtaja
Kun poissa on yön ja päivän raja
Säälittä repii hän ihmisparkaa
Kun itseltään miehenlainen taivaisiin karkaa

Haudasta kaitsee tämä uuttera paimen
Leivällä korvaa vastauksen
Polvillasi opit pyhyyden
Ja ajasta erotat iäisyyden
Vain muisto säästyy syliltä maan
Turhuudessa tapaan valtakunnan taivaan
Kasvojeni alla näen nukkuvan maailman
Kohdun puhtaan paranoian