Tracks

01. Metallinen Sateenkaari
02. Kuoleman Kauppias
03. 1000 Megawatin Totuus
04. Elävien Hautausmaa
05. Moottorilinnut
06. Veistoksen Ajatuksia
07. Talo
08. Megakone



01. Metallinen Sateenkaari

Juoksin ylös portaita
tulevaisuuden näkötorniin
Huusin silloin kauhusta
kun lyijypilvet vyöryivät ohitsein

Sumusta erotin rautapuut
saavuin järven rantaan
edessäni vesi elohopeinen
kutsuen luokseen ja näin miten

Metallinen sateenkaari kaartuu yli tulevaisuuden
Metallinen sateenkaari häilyy muistona tuhon

Purjehdin tulevaisuuteen
sumuisiin kammottaviin maihin
Näen vain liikkumattomuuden
tarvitaanko tänne ihmistä

Sumusta erotin rautapuut...

Metallinen sateenkaari kaartuu yli tulevaisuuden
Metallinen sateenkaari häilyy muistona tuhon
Metallinen sateenkaari viimeinen taideteos ihmisen
Metallinen sateenkaari uuden ajan alku


02. Kuoleman Kauppias

Tutut kadut jengissä pelko
nuo liikkumattomat vilkkuvat valot
Tunteettoman ihmismassan puristava ote
Kylmien esineiden kasvava mahti

Olotila hitaalle kuolemalle
Elintila kylmälle oliolle

Kuoleman kauppias muurin varjossa tarjoo ensi matkan
Kuoleman kauppias opettaa heikon tappamaan itsensä elämään

Kohtaus kadun kulmassa
pättyy rahan puutteeseen
Lisää rahaa on ehtona kaupan
se mielen rikoksiin nyt ohjaa

Uninen syöksy ojaan alkaa
loputon kierre painajaisten

Kuoleman kauppias tietää kyllä oireet itsetuhon
Kuoleman kauppias osaa kasvattaa nälän ja halun

Katso itseesi peilistä
Ihminen itseensä kyllästynyt


03. 1000 Megawatin Totuus

Sen uni muuttuu keveämmäksi
ja valheiden kahleet katkeaa
Mitä luulet tekeväsi nyt
kun totuus valkenee
luuletko voivasi paeta
Se löytää sinut kuitenkin

1000 megawatin totuus
sitä kahlita ei voi
se herää ja se nousee
valtaansa mahtavaan

Kauan kesti se pilkkaa ja valheita
mutta nyt se herää ja se nousee
taivaan usvassa räjähtää yli kaiken
ja silloin viimeistään
huomaat totuuden


04. Elävien Hautausmaa

Olimme paluumatkalla
olimmehan ystäviä
Mutta tie halkesi kahtia
syvä rotko repesi väliimme
Jatkoin matkaani kahlaten
syvässä jäätävässä lumessa
En ole täällä uskottelin
vaikka tiesin on kaikki ohi

Elävien hautausmaa
sieltä palata ei voi
Se on omaehtoinen helvetti
jonka huumeilla luoda voi

Leukaluuni oli metallia
sillä tiesin nyt vastauksen
näin allani jäässä kasvot
kuolema kutsui alas
Autio lumivuori loistava
hyydytti veren suonissain
Aurinko sokaisi silmäni
en näe en näe huusin


05. Moottorilinnut

Öiset vaeltajat silmät hehkuen hakkaavat tietä
Asfaltti alta pakenee kun Suzukini uhmaa vauhdilla taas
Hiekkapyörteen nään seuraavan nopean pyöräni tietä
Annan pyöräni kiihtyä janonsa kasvakoon yhä

Vauhti ja vapaus, hiuksiini tarttuva lieka
Pyörän moottori soittaa sinfoniaa voiman

Moottorilinnut moottorilinnut
yössä kiitää moottorilinnut
Moottorilinnut moottorilinnut
yössä kiitää vapauden voima

Tunnen allani pyöräni pyhän olen tien jumala
Alistan mustan asfaltin palvelemaan herraansa
Leikkaan sumun pimeyttä kuin veitsi ja tasoitan vuoretkin yön
Kuin sumupilvet painuvat ne alas helvetin käytäviin

Vauhti ja vapaus...

Moottorilinnut...

Kirvelevät säteet nousevat ja aurinko ahmii yötä
Poistun kaartaen jätän muistoksi hiekkapyörteen
aamun myötä vapauteni muuttuu tuhkaksi
Mutta kun taas yö saa kiidän kiirastulen karudan lailla

Vauhti ja vapaus...

Moottorilinnut...


06. Veistoksen Ajatuksia

Voisinko olla olematta muiden armoilla
Voisinko olla minä ilman roolia
Tunnustanko jotain mikä murtaa minut kappaleiksi
Pelkäänkö tuomiota joka leijuu ylläni

Väärentäisinkö totuuden irvikuvaksi
tuhoaisinko unelmat jotka ovat vain toisten

Onko tämä ainoa paikka olematta paras
Saanko olla minä ilman muuria
Miksi tehdä väkivaltaa omalle luonnolleen
Pelkäänkö tuomiota joka leijuu ylläni

Kaatuvatko seinät päälleni vai häviääkö minuuteni massaan
Elänkö vain itselleni vaiko muiden puolesta
Olenko mä malli jota aikansa katsoo
sitten vihdoin minut hylkää


07. Talo

Tuo tunnelma vie minut mukanaan taas
talo seisoo edessäni ihailen sen vaaleaa pintaa
Hitaasti kierrän taloa katsellen miten köynnös kasvaa
miten ikkunat hehkuvat lämpöä auringon

En kiellä haluani ja tunnen tieni talon
Astelen kuin kotiini kohtaan sinut tuntemattomanJatkan omaan suuntaani ajautuen huoneiden läpi
kunnes jään katsomaan mitä oikeastaan näen

Minut revitään ilmaan joku riepottaa päätäni ympäri huonetta
Kattokruunu otsaani iskee selvyys kaikkoaa veriseen pyörteeseen
joku raapii tapetit alas piikit eteeni nousee
sydäntäni puristaa kukaan ei auta puristukseen joutuvaa

Ikkunoista tuijottaa lapsilauma kuin jotain näytelmää
jakaudun pisaroiksi kun koitan nähdä huomiseen

Seison käsiraudat käsissäin katsellen miten tuli loimuaa
Koko tauluni palaa pilke silmissään tuho mua ilkkuu
Kostan sille muu ei ole enää tärkeää
Koitan katsoo eteeni mutta näen vain eiliseen

En usko taikauskoon olento vain jatkaa matkaansa
Mutta joudun palaamaan taas takaisin eiliseen


08. Megakone

Mä oon vain numero
Mä kuulun rekisteriin
Synnytysklinikalta iäisyyteen saakka
Tuhannet numerot seuranaan

Mitä ne musta tietää Kuka mua arvioi
Eikö silmissä olekaan sielun kuvaa
Onko kykloopin näyttöruutu erehtymätön
Olenko minä vain ohjelmoitu liikkuva liha

Ylimaailmallinen tietoisuus
kuroutuu päällemme kuin nuotta
Kerro kerro ATK ken on maassa OK
Kerro kerro ATK mihin katos inhimmillisyys

Miks ne mua tarkkailee Kuka mua vartioi
Eikö silmissä olekaan sielun kuvaa
Onko kykloopin näyttöruutu erehtymätön
Olenko minä vain ohjelmoitu liikkuva liha

Onko tietokone se ilmestyskirjan peto
Antikristus joka haluaa maailman valtaansa
Onko huomisen lapset tasapäisiä teknokraatteja
joiden paras ystävä on tietopääte kodin