Sarcofagus - Moottorilinnut lyrics
 |
Tracks 01. Metallinen Sateenkaari
02. Kuoleman Kauppias 03. 1000 Megawatin Totuus 04. Elävien Hautausmaa 05. Moottorilinnut 06. Veistoksen Ajatuksia 07. Talo 08. Megakone 01. Metallinen Sateenkaari
Juoksin ylös portaita
tulevaisuuden näkötorniin Huusin silloin kauhusta kun lyijypilvet vyöryivät ohitsein Sumusta erotin rautapuut saavuin järven rantaan edessäni vesi elohopeinen kutsuen luokseen ja näin miten Metallinen sateenkaari kaartuu yli tulevaisuuden Metallinen sateenkaari häilyy muistona tuhon Purjehdin tulevaisuuteen sumuisiin kammottaviin maihin Näen vain liikkumattomuuden tarvitaanko tänne ihmistä Sumusta erotin rautapuut... Metallinen sateenkaari kaartuu yli tulevaisuuden Metallinen sateenkaari häilyy muistona tuhon Metallinen sateenkaari viimeinen taideteos ihmisen Metallinen sateenkaari uuden ajan alku 02. Kuoleman Kauppias
Tutut kadut jengissä pelko
nuo liikkumattomat vilkkuvat valot Tunteettoman ihmismassan puristava ote Kylmien esineiden kasvava mahti Olotila hitaalle kuolemalle Elintila kylmälle oliolle Kuoleman kauppias muurin varjossa tarjoo ensi matkan Kuoleman kauppias opettaa heikon tappamaan itsensä elämään Kohtaus kadun kulmassa pättyy rahan puutteeseen Lisää rahaa on ehtona kaupan se mielen rikoksiin nyt ohjaa Uninen syöksy ojaan alkaa loputon kierre painajaisten Kuoleman kauppias tietää kyllä oireet itsetuhon Kuoleman kauppias osaa kasvattaa nälän ja halun Katso itseesi peilistä Ihminen itseensä kyllästynyt 03. 1000 Megawatin Totuus
Sen uni muuttuu keveämmäksi
ja valheiden kahleet katkeaa Mitä luulet tekeväsi nyt kun totuus valkenee luuletko voivasi paeta Se löytää sinut kuitenkin 1000 megawatin totuus sitä kahlita ei voi se herää ja se nousee valtaansa mahtavaan Kauan kesti se pilkkaa ja valheita mutta nyt se herää ja se nousee taivaan usvassa räjähtää yli kaiken ja silloin viimeistään huomaat totuuden 04. Elävien Hautausmaa
Olimme paluumatkalla
olimmehan ystäviä Mutta tie halkesi kahtia syvä rotko repesi väliimme Jatkoin matkaani kahlaten syvässä jäätävässä lumessa En ole täällä uskottelin vaikka tiesin on kaikki ohi Elävien hautausmaa sieltä palata ei voi Se on omaehtoinen helvetti jonka huumeilla luoda voi Leukaluuni oli metallia sillä tiesin nyt vastauksen näin allani jäässä kasvot kuolema kutsui alas Autio lumivuori loistava hyydytti veren suonissain Aurinko sokaisi silmäni en näe en näe huusin 05. Moottorilinnut
Öiset vaeltajat silmät hehkuen hakkaavat tietä
Asfaltti alta pakenee kun Suzukini uhmaa vauhdilla taas Hiekkapyörteen nään seuraavan nopean pyöräni tietä Annan pyöräni kiihtyä janonsa kasvakoon yhä Vauhti ja vapaus, hiuksiini tarttuva lieka Pyörän moottori soittaa sinfoniaa voiman Moottorilinnut moottorilinnut yössä kiitää moottorilinnut Moottorilinnut moottorilinnut yössä kiitää vapauden voima Tunnen allani pyöräni pyhän olen tien jumala Alistan mustan asfaltin palvelemaan herraansa Leikkaan sumun pimeyttä kuin veitsi ja tasoitan vuoretkin yön Kuin sumupilvet painuvat ne alas helvetin käytäviin Vauhti ja vapaus... Moottorilinnut... Kirvelevät säteet nousevat ja aurinko ahmii yötä Poistun kaartaen jätän muistoksi hiekkapyörteen aamun myötä vapauteni muuttuu tuhkaksi Mutta kun taas yö saa kiidän kiirastulen karudan lailla Vauhti ja vapaus... Moottorilinnut... 06. Veistoksen Ajatuksia
Voisinko olla olematta muiden armoilla
Voisinko olla minä ilman roolia Tunnustanko jotain mikä murtaa minut kappaleiksi Pelkäänkö tuomiota joka leijuu ylläni Väärentäisinkö totuuden irvikuvaksi tuhoaisinko unelmat jotka ovat vain toisten Onko tämä ainoa paikka olematta paras Saanko olla minä ilman muuria Miksi tehdä väkivaltaa omalle luonnolleen Pelkäänkö tuomiota joka leijuu ylläni Kaatuvatko seinät päälleni vai häviääkö minuuteni massaan Elänkö vain itselleni vaiko muiden puolesta Olenko mä malli jota aikansa katsoo sitten vihdoin minut hylkää 07. Talo
Tuo tunnelma vie minut mukanaan taas
talo seisoo edessäni ihailen sen vaaleaa pintaa Hitaasti kierrän taloa katsellen miten köynnös kasvaa miten ikkunat hehkuvat lämpöä auringon En kiellä haluani ja tunnen tieni talon Astelen kuin kotiini kohtaan sinut tuntemattomanJatkan omaan suuntaani ajautuen huoneiden läpi kunnes jään katsomaan mitä oikeastaan näen Minut revitään ilmaan joku riepottaa päätäni ympäri huonetta Kattokruunu otsaani iskee selvyys kaikkoaa veriseen pyörteeseen joku raapii tapetit alas piikit eteeni nousee sydäntäni puristaa kukaan ei auta puristukseen joutuvaa Ikkunoista tuijottaa lapsilauma kuin jotain näytelmää jakaudun pisaroiksi kun koitan nähdä huomiseen Seison käsiraudat käsissäin katsellen miten tuli loimuaa Koko tauluni palaa pilke silmissään tuho mua ilkkuu Kostan sille muu ei ole enää tärkeää Koitan katsoo eteeni mutta näen vain eiliseen En usko taikauskoon olento vain jatkaa matkaansa Mutta joudun palaamaan taas takaisin eiliseen 08. Megakone
Mä oon vain numero
Mä kuulun rekisteriin Synnytysklinikalta iäisyyteen saakka Tuhannet numerot seuranaan Mitä ne musta tietää Kuka mua arvioi Eikö silmissä olekaan sielun kuvaa Onko kykloopin näyttöruutu erehtymätön Olenko minä vain ohjelmoitu liikkuva liha Ylimaailmallinen tietoisuus kuroutuu päällemme kuin nuotta Kerro kerro ATK ken on maassa OK Kerro kerro ATK mihin katos inhimmillisyys Miks ne mua tarkkailee Kuka mua vartioi Eikö silmissä olekaan sielun kuvaa Onko kykloopin näyttöruutu erehtymätön Olenko minä vain ohjelmoitu liikkuva liha Onko tietokone se ilmestyskirjan peto Antikristus joka haluaa maailman valtaansa Onko huomisen lapset tasapäisiä teknokraatteja joiden paras ystävä on tietopääte kodin |