Jään alla veri virtaa
Huominen piilossa kilven alla
Häpeänsä kutsuu esiin
Tyhjyys keskellä enkelten

Jo päättyi päivyt kulkemasta
Yöhyet yhyttämästä
Tuhkan peittää pimeys mailleen
Eksyy muistot lakeuksiin

Antakaa elää

Läpi metsän kituvan
Ohjaa kärsivä karjaa
Kaunis on laulu
Laulu murtuvan luun

Ota askel kohti kuolemaa
Hiljaisuus tappaa hetken
Harhoihinsa katoaa
Levon liekeissä itkee

On himo ja kauhu
Vaistonsa valta
Kylmä kosketus sairaan
Säälistä saastunut orja
Kauhussa himonsa painaa

Väärä on kaste katuvan
Synnissä armon rikkaus
Näen silmiesi maatuvan
Surun hauras katse

Mennehessä syntynyt
Huomiseen tuo eksyy
Ei nouse valehista sen voima
Väärän sanan vikasista

Se on haureus
Irstas valkeus
Liha koskematon
Ja sen kauneus

Sielusi pimentolassa
Tuo sirpale repii
Tahtoon tukehtuu
Terä häpeän

Kantohon kirves iski
Välehen kaula kalpea
Pursu puna juurakolle
Heräs aamun valkea

Lepää ainaisesti
Vain nimi kiveen jää
Huoran alla helvetissä
Miksi jäisin elämään

Ei nouse nuollen niellyt
Orjan kihlat kaulassansa
Laski hallan manan kinnas
Jäätyy veri sammalilla

Ikiyössä pedon laati
Turma hornan karsinasta
Pimentolan raaka lapsi
Tuonen tulissa taottu

Mestattuna murhamiesi
Mullassa makaa surman herra
Saattopäivä päättymässä
Rauta kallon kesytti

Kalma kiittää surmaajaa
Ovat silmänsä sulkeneet
Tuomion viimeisen
Saa päivänsä nukkuneet

Näen läpi tyhjän katseen
Ja liekin sammuneen
Kirjokansi kylmän talven
Orjan veteen vangitsee

Mut on kirkkaus tuo musta
Kenelle viimeinen muisto jää
Louhettaren huuli pehmyt
Suutelee rintaa kylmää

Kehdossa pyhän maan
Keskellä varjojen tanssin
Lihaa maistoi ahnas rauta
Tahdissa kuoleman marssin

Parku lapset pahalaiset
Huusi syntymättömät
Paloi liha Inehmon poijan
Hengettä surutta makaa

Oli päitä seipähillä
Seitsemällä seipähällä
Juurella emo makasi
Raato raajat riekaleina

Kirnus viha kallossa
Hakkas rintaa raivolainen
Särje ranka raakalainen
Leikkaa liha vainolainen

Siellä kulki musta leski
Pahan linnun palkkalainen
Neito vainion pimeän
Toukan punaverisen

Ruumis kylmä sanaton
Tuo tyyneys ajaton
Ei arvet kerro tulostaan
Epätoivossa kutsutaan

Maistaa mullan mustan
Puhuu kieltä märkivän
Maa madon kastaa
Verellä sielun särkijän

Väkevä varjojen myrkky
Lovehen langettaja
Ennen aamua kuolemaa
Ennen väärää vapahtajaa

Hetkesi saat
-lä taaksesi katso
Oi itkevä lapsi
Aina kun pelkosi herää
Tuon lahjaksi kyyneleet

Kuolemassa on kituvan kiitos
Jos vihaat uskot minuun
Kiusatun ruumihin kirous
Vihaat ja uskot minuun
Surmahan saatetun autuus
Jos vihaat niin uskot minuun
Kuolemassa on kituvan kiitos

Viattomuuttasiko kerjäät
Edessä pahan miehen
Ollakseen itse kirkkaus
Tuhon airut
Ja sen laupeus

Mullan alla lepäsi
Vaaksan verran peittona
Kylmässä kehdossa
Uinu kalman kynnellä

Sato verta taivahasta
Puna hiekan kasteli
Aukes silmät mullan alla
Nyrkkiin koura kipristyy
Liha hauras voimistui
Kasvo nahka luihen päälle
Heräs maasta musta mieli
Paha ilma keuhkot täyttää

Mullan alta heräsi
Vaaksan verran peittona
Kylmästä kehdosta
Nousi kalman kynneltä

On verensä kylmä sen
Tämä suru
Keskellä ruumiiden
Katsoo kun taivas kuolee
Tämä elämä
Sateessa kyynnelten

Rauhassa
Unessa
Alla paljaan
Hyljätyn maan

Tuskin kauaa
Lihansa vanki
Kohtaa tyhjyys autuuden
Silmiin katsoo
Kuoleman lintu
Teljettynä
Keskellä varjojen