Metal Storm logo
Havukruunu - Kelle Surut Soi lyrics



Tracks



01. Jo Näkyvi Pohjan Portit

Niin pitkään maita mittasin
Ja virstat raskaat vaelsin
Yli kuolleen korpimaan,

kautta usvain kohti pohjoista
Mä miekan ja mahdin,
tiedon tulen ja taian laadin
Katsoin tähdistä kohtalon tiet,
jotka kohti kuoleman valoja vie

Kuu kalpea kulkevi edelläin,
miekla kalevan kannella loistaa
Jo siintävi kaukana silmissäin
tähtikirkas ja kylmä hohtaa
Pohjan leimu ja pakkanen,
kuin taikojen verho noitien
Niin viimein käyn ohi porttien,
jotka uhoaa jumalten voimaa:

"Kätkeös uuvukses rautaan
Sota sydämes karkaisee
Kunnes talviseen hautaan
Lasket sä väsynees
Painaos pääsi mun povellein
Sulje silmäs ja unohda
Laske sun uuvukses ovellein
Jolta näkyvi portit Pohjolan"

Hautain yllä hämär syttyy
Siintää kauas tyhjyyteen
Maan povess' sydämes leimuu
Ja valaisee yön pimeyden
Kätkeös uuvukses rautaan
Sota sydämes karkaisee
Kunnes talviseen hautaan
Lasket sä väsynees

02. Vainovalkeat

Syttyy sodissaan taivaat,
kuin syömmeni kaivaten
Kulo leimahtaa tähtien hautaan,

kuin tulet yön jumalten
Tyrskyt tyveneen piirtyy,
rannat liekkeihin leimahtaa
Kajo terhensaarten linnain,
saa vereni kuohuamaan

Se saa
mut kaipaamaan
Niin saa
mut muistamaan

Vain yksin yö tietää,
kuinka hiljaisuus soida voi
Taivain tyhjyydessä laulaa,
niin kaukaa ääni soi
Vain yksin yö tuntee,
sanat survan laulujen
Säkeet sytyttää kaipuun liekkin,
paloon merkiks jumalten.

Rannat taivaan
palaa kuin vainoten
Kuin lumilyhdyt
yllä vanhojen hautojen
Kuin entisaikain
kuolleiden kuninkaiden
Loisto hiipuu,
niin kuin syömmein kadoten.

Katoaa, katoaa rantojen taa,
vajoaa syvyyksiin
paloni sammuksiin
Katoaa, katoaa kauas loistostaan,
Hiipuen lieskat hiljenee
varjoihin surujen.
Katoaa, katoaa rantojen taa,
vajoaa syvyyksiin
paloni sammuksiin
Katoaa, katoaa kauas loistostaan,
Hiipuen lieskat hiljenee
varjoihin surujen.

03. Noidanhauta

Öinen usva kätkee salaiseen
Varjoon puiden, mustaan pimeyteen
Kauan siiten uneen vaipuneen

Vanhan noidan haudan hiljaisen

Vaan joka yö,
vaik' nukkuu iäistä untaan
Aavevalon myötä nousee haudastaan
Ja vain kalpea kuu
ja tähtein muisto valvoo
Kun kehtoin ylle saapuu,
ja verta janoaa

Ah, nuo lapset vielä vailla jumalaa
paluun voimaan valmistaa
Mut viel tuo vanha hauta kauan
Leposijan hälle varmistaa

Outo usva nousee metsän sydämeen
Hyisen hahmon kätkee pimeyteen
Jääköön unhoon,
kunnes kuolleet nousee
Veri vainaan valvottaa

04. Vainajain Valo

Tyhjät talot, autius kuolevan maan
Unho harmaat verhot nostaa
Ken kulkenut on tästä,

kuka varjon langettaa?
Mi' on tää outo taika
joka ilman pahaks saa?

Hyinen viima, ääni ainokainen
Laulaa lomi jättömaan
Ennen valoisa ja lämmin,
nyt koti kummitusten
Kylmä kulkenut on tästä,
merkki musta kuoleman

Vainaat harmaissaan hautoo
kulkevi kohtaloaan
Kalvaina käykäätten kylmään
Aaveet sanatonna

Talven tulet jo saa
Varjot maan tummenemaan

Valo viipyy
yllä lumenkruunaaman
Kunnes viimein
sielunsijan sammuttaa

05. Vaeltaja

Tuhat kuuta katsoi kasvavan
Tuhat aamua heräs pakkaseen
Tuhat yötä veti varjoja vainajain

Tuhat ääntä lauloi taiassaan

Ääneti öinen tuuli
Seuraa matkaajaa
Väsyen vaivoissansa
Kauas taivaltaa
Yksin astuu,
minne maailma katoaa
Missä salaisuudet
Etsijäänsä odottaa

Yön mailla matkaa,
yksin talven tannerta käy
Vailla elon taakkaa,
Ei lumssa jälkiä näy
Taas taivaat kuin rautaa,
Ja pohjainen myrskyää
Vaan matkaansa jatkaa,
Nuo tuulet ei häntä nää

Vain varjona yllä
Korpimaan kulkee
Yöhyt yllään väräjää
Vain kajo kuun
Oudon rettinsä tuntee
Ja johtaa kauas hämärään

Vain varjona hän
Kauas kylmään kulkee
Yöhyt yllään väräjää
Vain kajo kuun
Ja vanhat tähdet tuntee
Miss' päättyy taival tää vaeltajan

Vaeltaja
Vaeltaja

06. Myrskynkutsuja

Nukkuu mustaa untaan
Maailman syvät veet
Äänetönnä usvat

kun taikani näin teen
Taivaan tumma vyöryy
Ylle hiljaisen,
vaitonaisen maailman
kun laulan loitsuten!

Yön ääni väräjää
Pitkään kuiske ennättää
Sadetta ja Salamaa
Maan jano odottaa

Viima jo käy,
tuuli tarttuu hivukseen
Odottaen,
käännän katseeni pohjoiseen
Myöten aavaa,
saapuu kuin verho taivaan
Ja kun vihmoo, tiedän,
kohta jumalten vasarat pauhaa!

Taivaan mahdin vetää päälle maan:
Myrskynkutsuja!

Vaviskaa vapahtajat,
nyt puhuvat oikeat jumalat
Ruhtinaat maan ja taivaan
Suuret voimat vanhan maailman

"Ken tuntee sanat, jotka jää
mun jälkeen kauan elämään
Saa myrskyn mahdin kutsua,
ja kanssaan kulkee jumalat."

07. Verikuu

Niin pitkään piirtyy ylle maan
Enteet taivaan kanteen kirjoittaa
Vimma hautaan hiipuu

ja palon hengen sammuttaa
Hyinen tuuli yössä ulvoo,
ja varhot kolkot täyttää maan
Vimma vaivaan vaipuu
ja yön mustan yllein saan
Valo värjyen vihdoin saapuu,
ja laulaa outoja sanojaan

Niin sortuu elon linnat,
ja routii hengen maa
Kajo kalvaan syttyy vereen,
sen kylmenemään saa
Piirtyy päälle taivaan
Surun silmä hurmeinen
Korkealta katsoo,
kutsuu kotiin kuolleiden

Verikuu! Verikuu!
Outoon uneen syömmein uupuu!
Valveen saan viimein unhoittaa.
Kapeet sieluni sammuttaa.

Vaan valotonna valvoo yllä kuolleen,
kalvaan maan,
mustat siivet Saatanan
Hän sydämeni merkin
totisesti tunnustaa,
se palaa tulta ja rautaa
Velka miekanvihan ja voiman
viimein henkein saavutaa,
ne ei seuraa kuolemaan
Pimeyteen hän henkein liittää,
sielunsotain sammuneen,
ikiyöhön hiljaiseen

Vaan valotonna valvoo,
veren kuuta katsellen,
suojas surun varjojen
Muotoon outoon mietteensä pukee,
ja kuin öinen ratsumies,
hän kuolleet unhoon vie
Väärti voiman sekä taikain,
se kallis hinta on,
kuin uni loputon
Se uni silti voittaa taivaan
valheen orjuuden,
siks' yön varjot valitsen.

Verikuu! Verikuu!
Outoon uneen syömmein uupuu!
Valveen saan viimein unhoittaa.
Kapeet sieluni sammuttaa.

08. Kelle Surut Soi

Muistakka,
tulen taian tuntijaa
Veriraudan mustan merkin kantajaa

Hälle soi, surut suurten aavojen
Laulaen, meren aallot murtuen

Kuin lyhdyt linnojen
Syömeni syys-yössä syttyen valaisee
Laulut hämäräst' jumalten
Sanat kauan sitten kuolleiden

Paloon tulen iäisen
Myötä säkeiden kävelen
Ja tuulet tuimat tuiskuaa
Lauluun kauas korkeaan

Muistakaa,
sodan tuulten kutsujaa
Aasain vimman salaisuuden varijaa
Hälle soi, vasket luota vuorien
Ja talven yö, puhurit pitkän pakkasen

Kuin lyhdyt linnojen
Syömeni syys-yösä syttyen valaisee
Laulut hämäräst' jumalten
Sanat kauan sitten kuolleiden