Metal Storm logo
Valonkantajat - Vastavirtaan lyrics



Tracks



01. Loppusuora

Minun tonttini kasvaa metristä heinää
Ei ollut minusta tänäänkään sitä nurin niittämään
Ranteenvahvuista koivua pitkin seinää
On niin paljon mitä minun pitäisi, mut' en pysty tekemään
En pysty tekemään

Kun kaikki tuntuu turhalta ja mitä rakensin ei kestä
En tiedä ketä varten edes yritän
Ja tämä ahdistus, se kasvaa vaikka sitä kuinka koitan estää
Nyt loppusuoralle tulleeni käsitän

Viinapullosta lohtua suoraan suoneen
On helpompi niin unohtaa miten vähään kykenin
Peilissä kasvot miehen pystyyn kuolleen
Niin riutuneet ja väsyneet
Että kuvaa säikähdin, itseäni säikähdin

Tulitko katsomaan, mitä on surkeus, mitä se on kun mieli hajoaa?
Tulitko kertomaan, että vain toinen ihminen voi tämän miehen pelastaa?

Ei sitä toista ihmistä ollut koskaan!

Loppusuoraa taivallan
Askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää mua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi

Niin jäi, askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin
Ei kukaan jää mua kaipaamaan
Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi

02. Katso Maailmaa, Se Palaa

Katso maailmaa, kuule kuinka aseet laulavat
Kun oikeutta väkivalloin taas haetaan
Liekö auttajaa, joka puolella ois kummankaan
Vaikka nimeensä noin kilpaa vannovat
Ja niinpä kuullaan taas
Kuinka taistelussaan väärää vastaan
Tulee lisää uhreja
Molemmilla puolilla

Katso maailmaa, se palaa
Kuule kuinka he huutavat nimeä
Jonka puolesta taas kansa toista vastaan sotien käy
Samaa uutista jo tuhat vuotta toistettuna
Vaikka kauan aikaa sitten jo piti olla täällä sodan viimeisen

Eipä aikaakaan, kun järki jälleen haudataan
Ei malttaneet he neuvotella, siis sotimaan
He eivät halua ilman uskomuksia kulkea
Eivät antaa muille vapautta valita
Kuinka toista rakastaa
Kuinka antaa uuden tiedon tulla ja vanhan korvata
Se pelastus ois maailman

Katso maailmaa, se palaa
Kohti pimeää
Jonka puolesta taas kansa toista vastaan vihaten käy
Samaa uutista jo tuhat vuotta toistettuna
Vaikka kauan aikaa sitten jo piti olla täällä sodan viimeisen

03. Vastavirtaan

Hän katsoo eteenpäin, ei eiliseen
Vaikka käsky kuuluu väistää miestä
Ja vaikka yhteiskunta tuomitsee
Hän on päättänyt sen voiman haastaa äänellään

Vapaus haaveissaan siintää
Vielä kerran kai saa
Sorrettu onnestaan kiittää
Tuota taistelijaa

Vastavirtaan nainen soutaa
Tahtoo rakkautensa oikeuttaa
Aallot vahvat lyövät vastaan
Eivät silti mieltään lannista


Ei suostu kohtalossaan kulkemaan
Joka puolestansa kaiken määrää
Ei haaveestansa koskaan luopumaan
Vaikka ratkaisunsa vaarat hän varmasti ymmärtää

04. Se Mitä Luulit Onnen Vastineeksi

Vuosi vuodelta valvontaansa tiukentaa
Kunnes tuntuu ettet voi hengittää
Se ihminen johon rakastuit
On aivan toinen, nyt
Hän ehtojensa mielivaltaan painostaa
Ja iskuin vastalauseet keskeyttää
Käsityksensä rakkaudesta on sairaalloinen
Sairaalloinen

Nosta pääsi, avaa silmäsi ja katso eteenpäin
Et kanssa tahtos' sortajan voi enää käydä käsikkäin
Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää
Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää
(Et jää, et jää, et jää!)

Hän pelon ilmapiirillä kotianne linnoittaa
Vaikka turvaa et saa sieltä ensinkään
Ulospääsystä tahtoo tehdä vaivalloisen
Vaivalloisen

Nosta pääsi, avaa silmäsi ja katso eteenpäin
Et kanssa tahtos' sortajan voi enää käydä käsikkäin
Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää
Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää
Et jää
Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää
On aika mennyt häivyttää
Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää
(Et jää, et jää, et!)

05. Kylmyys

Kuulkaa
Kuulkaa toivetta hauraan ihmisen
Huutoa hiljaisen

Nouskaa
Nouskaa kyydistä ainaisen kiireenne
Jääkää vierelle

Keskellä kylmyyden
Helpompaa on sinun katseesi kääntää pois
Muurissa jäyhyyden
Myötätuntosi peittää

Tulkaa
Tulkaa auttamaan kurjuuden kulkijaa
Huolensa kuulemaan

Nouskaa
Nouskaa alhosta kyynisen maailman
Toisesta piittaamaan

06. Valmis Lähtemään

Kuvat piinallisen kamppailun
mieleen arven kaivertaa
Muistot jäävät vaikka hän jo poissa on
Ei tällaista voi kukaan unohtaa

Hän oli valmis lähtemään
Niin väsynyt elämään
Otteen elonkierron reunasta irti päästämään
Hän oli valmis lähtemään
Ei tahtonut enempää
Silti joku toinen päätöksellään
tahtoi kärsimystään pidentää

Kipu riistää ihmiseltä kauneuden
Kaiken alleen murentaa
Hän riutui viikkokausia vain toivoen
että joku kärsimyksensä lopettaa

Hän eli täyden elämän
ei toivonut enempää
Vain ettei joutuis turhaan kärsimään
Hän eli kauniin elämän
Siks' kuuntele pyyntö tää:
Hänet kauniisti myös päästä lähtemään

07. Ruosteinen Kuu

Kuvat piinallisen kamppailun
Mieleen arven kaivertaa
Muistot jäävät vaikka hän jo poissa on
Ei tällaista voi kukaan unohtaa

Hän oli valmis lähtemään
Niin väsynyt elämään
Otteen elonkierron reunasta irti päästämään
Hän oli valmis lähtemään
Ei tahtonut enempää
Silti joku toinen päätöksellään
Tahtoi kärsimystään pidentää

Kipu riistää ihmiseltä kauneuden
Kaiken alleen murentaa
Hän riutui viikkokausia vain toivoen
Että joku kärsimyksensä lopettaa

Hän eli täyden elämän
Ei toivonut enempää
Vain ettei joutuis turhaan kärsimään
Hän eli kauniin elämän
Siks' kuuntele pyyntö tää:
Hänet kauniisti myös päästä lähtemään

08. Pelon Valtakunta

Yöllä yksinäinen ei taaskaan unta saa
Hän ajatustensa sekamelskaa tahtoo tuulettaa
Nyt yksin tietä kulkee, vaan on toinen seuranaan
Se viljapellon yltä tuijottaa

Ruosteinen kuu takana tähkäpäiden
Haikeutta heijastaa
Ruosteinen kuu, taivaalla yksinäinen
Kaltaistaan lohduttaa
Lohduttaa

Samaa matkaa käyneet ovat nyt jo vuosia
Mies ja kuu, äänettä, mutta täynnä sanoja
Kuu miehelle taas kertoo sen mitä kaipasi:
"Jos minä yksin pärjään, selviydyt sinäkin"

09. Sumujen Harso

Se onneksenne annettiin
Kai pahuudelta mieltä suojaamaan
Ei harson alle jäänyt nähnyt mitään
Ja vaikka onnen luvattiin
Kaiken raskaan jälkeen kääntyvän
Ei koskaan käynyt niin

Väistyy sumujen harso pääsi päältä
Ja uudesti kaiken näät
Päättyy kipujen taival etkä huomista pelkää, et elämää

Siirtyy valtava paino olkapäiltä
Voit vapaana hengittää
Väistyy sumujen harso etkä jää enää pimeään
(Pimeään)

Niin vuodet toistaan matkivat
Ja epäilys sai harson murtumaan
Niin voiko olla oikein että mitään
Muuta työtä ei olekaan
Kuin jota nainen joutuu jatkamaan
Vaikka voimat loppuvat

Ei enää pimeää
Ei enää pimeää
Ei enää pimeää