Vihan siivin nouskaa ylle hyisen maan
Te salaiset nyt nouskaa, Tornin öisen luo
Mustiin loitsuihin kietokaa tämä yö
Kun pimeä kirkuu maassa varjojen

Outo on yö, jona lyht'valot valvoo
Tää synkkä yö, joss' vieraat varjot lie
Alla kalvaan kuun hautamaille kokoontuu
Tulen muiston vie kauas kylmään tyhjyyteen

Unhon vetten yllä kuiskii ääni talven tuulien
Ja kalvas valo kuun valvoo yötä aaveiden
Vihan siivin nouskaa synkkään lieskat lietsomaan
Valvokaa koko talvi, sytyttäkää yön taivas palamaan

Keskiyö kerro kelle soi surut mustan pimeyden
Sa airut Saatanan, valo pimeän pohjoisen

Usva tihenee ja tähdet syttyvät Hänen haudallaan
Puiden pimennossa, kylmässä syystuulessa

Linna kaukaisella kukkulalla
Musta kuin yön seinämä
Ei valoa yhdessäkään ikkunassa
Eikä vittu pian enää missään

Sumu peittää maata jalkojeni alla
Puut varjostavat metsän ja niin saapuu yö
Kuolleet tähdet vaipuu unohdukseen
Minua on kutsuttu, ja kuljen HÄNEN ääntään kohti

Tuo julma maa, mi vereen piirtyy
Kalvaana kaipaa kuolleeseen
Koston aaveet lipuu yön salain siltaa
Ja kauna sammuu murheeseen

Tuo julma maa, miss' torni öinen
Kutsuu kulkijaa kuolemaan
Haudan äänet kaikuvat kannella taivaan
Ja johtaa tieni luokse Saatanan.....

Hiljalleen jo lumi laskee ylle metsän hiljaisen
Ja Suomen maa, syksyn sateiden, vetää talven verhokseen

Hän mustien tähtien alla takoi Routapanssarin
Kylmän kuin jää, alla varjojen
Vailla tulta ja kipunaa, taian keinoin
Vihasta vimman vainojen

Tää on noitien maa joss' aaveet ulvoo läpi loputtoman yön
Kylmä jääköön iäksi
Ja synkimmän ajan Hän hallitsi, kauas ajassa taakse- ja eteenpäin
Iäisyyden taa

Talvi valloittaa maailman hiljaisen
Tää maa on Saatanan, ja pimeys häntä palvelee
Läpi oudon yön, vuosituhannen
Kulkee tavan kansa peloissaan, ja jumalaansa kiroaa

Noitain aika.....
Tyhjyyttä palvotaan
Lamppunsa palavat ikkunoissa kun toisaalla tanssitaan
Kelmeä kuu katsoo nauraen
Kun kehdon ryöstäjän veitsi vuodattaa verta lumeen
Jotta yö saa jatkua

Siell' miss' hyinen myrsky ulvoo
Miss' vihan henget vaikertaa
Miss' kuollut kuu kalvaana katsoo
Ja elon voimaa hivuttaa

Tuona Yönä Tähdetönnä Tuulet Mystat Verhos Mun
Ja Yön Kruunun Valotonna Laski Yllein Unohdus

Hän astui esiin varjoista, Haudan yöstä puhumaan
Pimeyteen mut kietomaan, Mustan merkin enteen alla

Veren vimman valajan rautatuleen palavaan
Hurmeen nimeen Saatanan varjoterään sulautan
Kunnes saapuu haudan yö, Sodassa mun kätein lyö
Pimeys voimain vartena, jolla veren vuodatan

.....Ah, jo aurinko nousee
Ja paljastaa verisen maan
Niin viimeinkin koittaa aika
täynnään Verta Ja Tulta Ja Kuolemaa

Mi lie kohtalon tahto?
Outo tähtiin kirjattu tie?
Paholaisen siunaus mun ylläin
Mukanain teidät unhoon vien

Talviyön henget meitä kutsuivat
Ympärillä suuren tulen istuimme hiljaa
Tuona yönä valo kuun loisti kirkkaammin kuin koskaan ennen
Tuona yönä tulen sydän leimusi ja kertoi teoistamme

Kuollut kuu valaisee kasvomme niin kalpeat
Pimeys kutsuu emmekä voi vastustaa
Ikuinen avaruus oudot ovat tiesi

Talviyön henget meille puhuivat
Suuren tulen tänne rakensimme salaa
Havukruunut kulmillamme loitsien yön tyhjään kurotamme
Tuhat vuotta salaisuutta vaalien Kuningasta odotamme

Ah, vain kerrottuna muisto säilyy halki vuosisatojen
Loitsun sanat yössä syttyy kun valvoo yksin pakkanen
Sanatonna valvoo näkymättä aavevarjot isien
Talvenselän suurta taika-tulta jonka laittaa pojat pohjoisen

Kirkon kansa vaipuu tylsään uneen, peiton alle pelkäämään
Säkenöivään yöhön voimme käydä, ja vanhan tulen sytyttää
Puhukaa, oi talvenvarjon henget, tulen kutsuun vastatkaa
Hirveät, oi talvenvarjon henget, oomme valmiit kuolemaan