Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan
ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan

Mut kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen

Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan
vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan

Kuolen tai en
on kaipuun määrä tasainen

Erään viikon kolmannen, jatkuu valveilla
ei voida mitä parhaiten, heikolla hapella

Myötää vastamäessä, kuolema erottaa
tunnetaan myös hädässä, kunnes toisin mainitaan

Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria

Kyinen pelto, harmaakin, odottaa kyntäjää
enää puuttuu suitset, valjaatkin ja uljas hevosen pää

Ei silmän täyttä
tai voimia
Ei tiiliseinää
Ei koiria

On lumi katkaissut linjat kaupunkiin valkeaan
kelirikko kieltänyt postia perille kulkemaan
Ja vaikka allakka kertoo päivän pidenneen
niin jotenkin taas hauskuus vaihtuu
-epävarmuuteen

On metsää kaatunut poikki radan pohjoisen
patikalla tietä riittää ainakin kevääseen
Ja vaikka illaksi näyttää tuuli laantuvan
radio on hiljaa myös kohdalla
-rinnakkaisohjelman

Kevään korva luulee jostain toivon palaavan
toukoinen kuu jos saisi taas langat laulamaan -mutta
Keskusneiti kertoo linjan varatun
ei kulje yhteys vieläkään
-suuntaan Heinäpään

Hiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon

Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä

Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan

Voimasanat ovat alkaneet kuulumaan viime aikoina äänekkäämmin
taustalla oleva hiljainen itku on kestänyt kuiteen jo kauemmin
pitkään aikaan, ei viikkoon, ei kuukauteen ilosta voinut oo naurahtaa
ja leikin laskun ja leppoisan seuran on helposti pystynyt unhoittamaan

Puolitangossa roikkuva lippu ei tyynessä kykene liikumaan
talon takana mustuneet koivut ovat heittäneet lumet jo harteiltaan
aamuisin näkee jo pihalla käydä ja illallakin jaksaa pidempään
silti tänä vuonna ei hiljaiseen viikkoon päivää seitsemän riitäkään

Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään

Juosten mustalle
juosten mustalle reunalle jään
Juosten mustalle
ja vieden mennessään

Pajun kissoja, hiiren korvia poimittu maljakkoon ruskeaan
äiti valinnut vaatteita, päätynyt leninkiin tumman puhuvaan
yhtä ei paikalle saadakaan, pyyhitty pois on marraskuun kymmenes
niin retki päättyi kun matkaa ol mennyt vain vuosikymmenen neljännes