Metal Storm logo
Stormheit - Chronicon Finlandiae lyrics



Tracks



01. Muinaisuuden Mustan Yössä

Verse I:
Muinaisuuden mustan yössä,
Pohjolan ajan alussa,
Aaltosi ulappa aava
Yli suuren Suomenmaan
Suolaisten sumujen vyössä
Vyöryi synkät aallot vaan
Muinaisuuden mustan yössä...

Verse II:
Sylitellen, sylkytellen,
Halki aikojen halaten
Jäitä hyisten huippuvuorten,
Päitä lauttojen lumisten.
Aallot kulki tuulten teitä,
Aurinko ajan latua,
Muinaisuuden mustan yössä...

Bridge:
Hiljaa hiihti päivät pitkät,
Hiljaa hiipi pitkät yöt -
Päivä kutoi kuiden työt,
Yössä vuossadat samosi.
Vaan kun kerran päivän kaari
Taasen taivolle kohosi,
Maa oli merestä noussut,
Veestä manner maatununna,

Chorus:
Ulapalle outo saari,
Aalloille nimetön niemi.
Kenpä maata kylvämähän,
Toukoja tihittämähän?

English Translation: In the Night of Dark Antiquity

Verse I:
In the night of dark antiquity
At the beginning of the time of the North,
A vast ocean waved
Over the grand lands of Finland
In a belt of salty smoke
Only black waves billowed

Verse II:
Gently rocking, sweetly swaying
Through the ages embracing
The ices of frigid mountaintops
The caps of icy rafts.
Waves went the way of winds,
Sun the track of time,
In the night of dark antiquity

Bridge:
Slowly skiing the long days
Slowly sneaking the long nights
Days woven into months,
Nights strode to centuries.
But once when the arc of day
Again rose to the skies,
Land had risen from the sea,
A continent from the waters.

Chorus:
In the ocean a strange isle
A nameless headland to crack the waves.
Who was to sow the soil,
To plough the mays?

02. Kalevan Kansa

Verse I:
Kerran illalla Kalevan kansa
Saapui niemehen nimettömään,
Matkan vaikean vaivoistansa
Yöpyi rannalle lepäjämään,
Sytytti savunsa saarelmalle,
Tulensa niemyen nenähän toi,
Levitti lehviä kuusten alle,
Louhten lomahan majansa loi.

Interlude:
Vaan kun aamulla päivyt koitti
Valaen vesille kultiaan,
Silloin helkähti sydänten kielet,
Humahti rinnassa "isien puut".

Verse II:
Kohta tietäjä lyylin laittoi,
Saneli pyhäksi salmen suun,
Kummun kuusesta oksat taittoi,
Julisti vuorella jumalan puun,
Lepikön aitasi Hiiden haaksi,
Asuma-ahoksi vainajain,
Nimitti niemyen Suomenmaaksi
Ukolle uhreja teurastain.

Vaan kun iltasin kumpuloilla
Päivän laskua katseltiin,
Tai kun erässä nuotioilla
Otavan sarvia outeltiin,
Silloinpa helisi kannelkielet,
Kautta kumpujen soitot soi,
Silloin sankarit vakaamielet
Sormet sormien lomahan loi,
Silloin loihtuja, laulelmoita
Partahuulilta humisi vaan,
Alkusyntyjä syviä noita,
Peruja kansojen kehtomaan:
Vipusen virsiä, satuja sammon,
Lovessa käyntejä loihtijain,
Kuvia kummia Kalman kammon,
Ituja Tuonelan tutkelmain.

Verse III:
Luonnon lapsena kasvoi kansa,
Nukkui honkien huountaan,
Uneksi uudesta onnestansa,
Heräsi aaltojen loiskinaan;
Huuhtia raaten, kaskia kaaten
Voimoa elämän nisistä joi,
Metsän Mielikin povella maaten
Luonnon luottehet kuulla voi.

Chorus:
Siellä suojana hongan juuri,
Taivon tähtöset päällä pään,
Kasvoi Suomen sukuni suuri,
Yleni henki heimon tään.
Kuuhut kulki taivahalla
Kuusten lomitse kurkistain -
Kansa se kasvoi kuusten alla,
Käköset oksilla kukkui vain.

English Translation: The Folk of Kaleva

Verse I:
One eve the folk of Kaleva
Arrived at the nameless cape,
From the efforts of their trek
Took rest by the sand,
Raised their smokes on the isle
Brought their fire to the beachhead,
Spread leaves below the pines,
Fixed huts amidst the wild.

Interlude:
But when the day dawned
To paint the waters golden,
Tingled the strings of hearts,
In chests swooshed the "trees of fathers".

Verse II:
Soon a sage sang the wording,
Called sacred the strait,
Snapped branches from a hill-pine,
Announced a god-tree at the mountain,
Hedged the alders as the realm of Hiisi,
A resting-glade for the deceased,
Named Finland the cape
Butchering sacrifice for Ukko.

But at the evenings, on the hill
When men looked the fall of the day,
Or at the campfires in the wilds
Searched for the starry signs,
Then jingled the kantele-strings,
The playing rang through the lands,
Then heroes with steady hearts
Let fingers between fingers,
Then spells and songs
Were let loose from bearded lips,
Deep stories from dawn-times,
Beginnings of the people were told:
Chants of Vipunen, tales of the Sampo,
Wife-hunts of spell singers,
Strange visions of the dread Kalma,
Story-seeds brought from the banks of Tuonela.

Verse III:
As children of nature grew the people,
Slept as the birches waved,
Dreamt of the new fortune,
Woke to the lap of the waves;
Slashing and burning the pines, reaving the trees
Drinking strength from the teats of life,
Resting by Meilikkis' bosom,
One can hear the flow of the wild.

Chorus:
There shielded the birch root,
Starry skies helmed the head,
Grew my grand people of Finland,
The spirit of this tribe rose.
Moons travelled above
Peeking past the pines -
Folk grew under those trees,
Cuckoos calling from the boughs.

03. Heimoni kunniaa Pohjola Julisti

Koittipa vihdoin Väinämön aika,
Suomeni sankari-aika,
Tietojen, taitojen, taikojen aika,
Laulujen, urhojen aika,

Verse I:
Jolloin suur' oli Suomeni valta,
Laaja laulun ja soiton maa:
Vienan päältä ja Valdain alta
Suvannon suurten vetten taa.
Jolloin Suomeni kansa sorja,
Ollut ei lännen, ei ounaan orja,
Jolloin Kalevan kalpa löi
Ja leimusi tietäjän taika.

Bridge I:
Kauvas valliten merta kahta
Permin purret kulki,
Kauvas kaartaen Pohjanlahta
Kainuu satamat sulki,

Chorus:
Loitos Karjalan kannel kaikui,
Kauvas kantoi Jäämin jous,
Taara-huutoja rannat raikui,
Kussa Yösalon purret sous.
Silloin suur' oli Suomen kansa,
Suomen leijona voimassansa,
Silloin heimoni kunniaa
Koko Pohjola julisti julki.

Verse II:
Josp' ois Väinämö harmaapäinen
Silloin tarttunut valtikkaan,
Taikka lähtenyt Lemminkäinen
Sukunsa suurena kulkemaan,
Noussut heimonsa herttuaksi,
Veljeskansojen kaitsijaksi,
Väinän rannoilta Ruijan suulle
Torvien soida suonut!

Bridge II:
Vaan ei kutsua kuullut kansa,
Raikunut torven tahti
Kansa ei tietänyt Kalevan tiestä,
Veli ei tuntenut veikkoaan.

Josp' ois astunut silloin miesi,
Kansani yhtehen tuonut,
Temmannut miekkasi, rastinut tiesi,
Valtasi vaajat luonut!

English Translation: The North Declared The Glory of My Tribe

So came the age of Väinämö,
The golden age of Finland,
An age of wisdom, skills and spells,
An age of songs and heroes,

Verse I:
When great was the power of my land,
A vast land of song and music:
From Viena, to foothills of Valday
Past the wide waters of Suvanto.
When the graceful people of Finland,
Was no slave to west or wickedness,
When the sword of Kaleva slashed
And blazed the seers' spell.

Bridge I:
Long ruling two seas
Voyaged the ships of Perm,
Far circling the gulf of Bothnia
Crowding the havens of Kvenland

Chorus:
Afar echoed the kantele of Karelia,
Long reached the bows of Jäämifolk
Screams of Tharapita blared from the shores,
Where the sloops of Saaremaa swam.
Then great was the people of Finland,
Finlands' lion at its' pride,
Then the glory of my tribe
Was witnessed by the North.

Verse II:
Should a grey-haired sage had
Then grabbed the sceptre
Or a had a young noble went
And travelled as first of his family,
Risen a duke of his tribe,
Herder of his brethren,
From the shores of Väinä to the mouth of Ruija
Let the clarion call!

Bridge II:
But no man heeded the call,
No clarion to give the sign
No man knew the way of Kaleva
A brother did not his brother know.

If only a man had stood forward,
United my people,
Taken his sword, cleaved his way,
Forged a true power!

04. Ukon Malja (Vainoliekit)

Verse I:
Tullut oli koolle kansa tuomaan touko-uhrejaan
Vetten, vaarain partahilta kautta suuren Suomenmaan,
Tullut oli nuoret, vanhat vakkojansa tuomahan,
Pyhän Päivävuoren päällä Ukon maljan juomahan.

Verse II:
Tuolla tammipuiden alla urhot vanhat tarinoi,
Täällä kummun tanterella nuori kansa karkeloi;
Siellä istui Ilmariset, haastoi Väinöt harmahat,
Täällä leikki Lemminkäiset, astui Ainot armahat.

Bridge I:
Meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen,
Käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen,
Rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous -
Silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous:

Chorus I:
"Oi Ukko ylijumala,
Hattarojen hallitsija,
Iätä iästä pilvi,
Nosta lonka luotehesta,
Vihmo vettä taivahasta,
Mettä pilvistä pirota
Orahille nouseville,
Touoille tohiseville!"

Chorus II:
Näinpä lausui heimon vanhin, kansa Ukon maljan joi,
Vanhat haastoi harvaksensa, nuori kansa karkeloi;

Verse III:
Silloin nousi outo purje ulko-ulapalta,
Laiva kohti Suomen saarta laski lännen alta;
Urhot tuota ensin luuli allin ampujaksi,
Naiset kaupin haahdeksi ja saksan haljakaksi.

Verse IV:
Katsottihin, vuotettihin, niin jo nousi toinen,
Nousi toinen, nousi kolmas purje yhden moinen.
Vaan kun koko taivon ranta välkkyi valkealta,
Silloin ties he vainolaisen tulleen lännen alta.

Bridge II:
Silloin vanha vaiti jäi ja lakkas laulu nuoren,
Kotihinsa kansa riensi päältä Päivävuoren;
Kohta joka kukkulalta vainoliekit nousi,
Kautta suurten Suomen vetten sotapurret sousi.

English translation: The Toast of Ukko (Pyres of Warning)

Verse I:
The folk had came, meeting to bring their spring-offerings
From the waters, from the bordering woods of the grand land of Finland,
The youth had came, elders to bring their due,
On the sacred Päivävuori to drink the toast of Ukko.

Verse II:
There under the oaks old heroes told their stories,
There on the hilltop the young folk made merry;
There sat the smithsmen, elders told their lore,
There played the wild youth, lovely wives went.

Bridge I:
Seas waved below the wild, day shone on the water,
Cuckoo cuckood' with its' golden beak, oaks swayed slowly,
Thrush sang on a beach tree, geese swam the strait -
Then the eldest of the tribe took the cup and rose:

Chorus I:
"Oh Ukko the highest,
Ruler of the wisps
Seed a cloud from the east,
A haze from the south-west,
Pour water from the skies,
Squeeze the nectar of the mists
For the rising ryes,
For the rustling fields!"

Chorus II:
Thus said the eldest, the people took the toast of Ukko,
The old took a solemn stance, the young made merry;

Verse III:
Then rose a strange sail from the outer ocean,
A ship towards Finland down from the west;
The brave thought a poachers' boat,
The women a trading ship or a German herald.

Verse IV:
Watching, waiting, so rose a second,
Rose a second, rose a third sail, shape the same.
But when the horizon flashed as white,
Then knew they - invaders with the western wind.

Bridge II:
Then elders stayed silent and stopped the song of youth,
To their homes the people ran down from Päivävuori,
Soon from every hills warning-pyres rose,
As warships crossed the waters.

05. Sorea Sotahan Kuolla

Verse I:
Tänne miehet, tänne miekat,
Tänne tapparat tuliset!
Lännen jouset, lännen joukot
Tuulen siivillä tulevat,
Pistävät tulehen pirtit,
Kylät polttavat poroksi,
Vievät viljat, kullat, helmet,
Kassapäistä kaunehimmat.

Verse II:
Kaiva kullat kuusten alle,
Aarnihautoihin hopeat,
Rahat kätke raunioihin,
Viljat purnuhun pudota,
Mutta kaunot kassapääsi,
Saattaos salon sisähän,
Sinikorven kainalohon,
Piilohon pimentopirtin!

Chorus I:
Elä itke Suomen impi,
Elä äitini valita!
Ei sinua vieras viene,
Koske koura vainolaisen,
Kunis on kultasi elossa,
Poikasi kädessä pontta,
Sulhoja salolla Suomen,
Kalpoja Kalevan maassa!

Bridge:
Vaan oi armas äityeni,
Oi mun impeni ihana,
Et sä itke itseäsi,
Varo et vaarojas omia,
Poikasi poloa itket,
Suret sulhosi eroa.

Chorus II:
Elä itke Suomen impi,
Elä äitini valita!
En mä silloin suohon sorru,
Enkä kaau kankahalle,
Kun sorrun sotatiloille,
Vaivun vainotanterille.
Soma on sotainen tauti,
Sorea sotahan kuolla,
Kaunis miekan kalskehesen.

Verse III:
Vaan en vielä vainajana,
Mannun lapsena makoa,
Vielä saavun sankarina,
Heimon helmenä palajan,
Sata miestä saattamassa,
Tuhat tuomassa kotihin.
Vielä saavun sankarina,
Heimon helmenä palajan,

Verse IV:
Anna tulla turmamiehen,
Saapua salakavalan!
On meillä oluet pantu,
Vara vierahan varattu:
Jouset kaikki jäntehessä
Suun suloksi lännen sulhon,
Kaikki tapparat tanassa
Pään menoksi merisen miehen!


English translation: Graceful To Die In War

Verse I:
Come men, come swords,
Come blades like firebrands!
Bows of foes, men of west
Come by the wings of winds,
Sticking flame to homes,
Burning towns to cinders,
Taking the grain, the gold, the gems,
The sweetest of children.

Verse II:
So dig your golds under pines,
Silvers to the thicket-holes,
Hide your coins to older ruins,
The grain to deep caves,
But your children, the sweetest,
Let enter the wilds,
Pass to furthest backwoods,
Hide in the darkest cabins!

Chorus I:
Don't cry Finlands' maiden,
Don't moan my mother!
There's no stranger to take you
No groping hands of foes to claim you,
Long as your darling lives,
Long as your sons' arm works,
Long as there's husbands to cross Finlands' woods,
Blades to shine in Kalevas' country!

Bridge:
But my dearest mother,
Oh my darling maiden,
You're not crying for your own self,
Being wary of your fate,
You're moaning for your poor son,
Grieving for your husbands' passing.

Chorus II:
Don't cry Finlands' maiden,
Don't mourn my mother!
I am not drowning in the mire
Nor falling in the woodlands
When I collapse on the battlefields,
Sinking to the grounds of strife.
Pretty is the ailment of rage,
Graceful to die in war,
Sweet to be cut down during swords' clashing.

Verse III:
But not yet dead am I,
Sleeping as a child of the grave,
Yet I'll arrive a hero,
Return the finest of the tribe,
A hundred men to escort me,
A thousand to walk me home.
Yet I'll arrive a hero,
Return the finest of the tribe.

Verse IV:
So let come the doom-bringer,
Let enter the treacherous cur!
We have our ales brewed,
Well prepared for any guests:
All the bows stringed
To welcome the western fellow,
All the axes lifted
To cleave the seafarers' head!

06. Turjan Tuulet, Hornan Henget

Verse I:
Saapui kansa Auran suulle, poikki Pohjan tiestä,
Saapui sata jousikättä, tuhat miekkamiestä,
Mutta taakse taistokentän Päivän kukkulalle
Nousi Suomen suuret noidat suurten puiden alle.

Verse II:
Päivä näin kun vuoteltihin, niin jo vieno ilta
Saattoi luokse lännen laivat taivon rantehilta,
Nousi Ruotsi rantamalle, nousi rautarinnoin,
Läksi länsi taistelohon, länsi uskoninnoin.

Bridge I:
Jop'on jouset jännittyi ja suihki sulkanuolet,
Päivä peittyi vasamoihin, yöhön Pohjan puolet;
Lappi laaja katsomahan kaaloi tuota kummaa,
Turja kaikki kammostui jo talven yötä tummaa,

Chorus I:
Iski mies jo miestä vasten, miekka vasten miekkaa,
Kalskui kalpa, raikui rauta, huuhtoi hurme hiekkaa;
Silloin valkes Pohjan yö jo säilän säihkynnästä,
Revontulten roihun näki Lappi etelästä.

Bridge II:
Vaan ei miekoin, miehin yksin sotaa käyty siellä,
Käytiin sotaa sanalla ja miettehellä, miellä,
Taidon kalvat tahkottiin ja tiedon linnat luotiin,
Kansanhengen kaikki voimat taistelohon tuotiin.

Chorus II:
Tuolta takaa taistokentän tammikummultansa
Lauloi Suomen suuret noidat tenholaulujansa,
Lauloi pillat piilostaan ja turmat Tuonelastaan,
Turjan tuulet, Hornan henget vainolaista vastaan.

Verse III:
Mutta heitä vastapäätä loisti lännen valta,
Välkkyi suuri kultaristi vaahderkunnahalta.
Siellä helkkyi helmivyöt ja Herran kuvat kulki -
Siellä munkit Henrik piispan piirihinsä sulki.

Verse IV:
Aina jatkui leikki julma, miesten leppä juoksi,
Rynnättihin, väistyttihin, vaihtui luode, vuoksi.
Harveta jo Ruotsin joukot alkoi sieltä täältä -
Silloin nousi outo lieska Päivävaaran päältä

English translation: Winds of Thule, Wraiths of Hell

Verse I:
Men arrived at the mouth of Aura, marching the roads from North
Arrived a hundred bow-hands, a thousand men-at-arms,
But beyond the battlefields at the hill of Päivä
Rose the great witches of Finland under the great trees.

Verse II:
As the day was waited to pass, the grace of eve
Welcomed the western ships from the open seas,
Swedenfolk took the shores, took them iron-chested,
The west went to war, with western faiths' zeal.

Bridge I:
So did bowstrings tighten and let loose the feather-darts,
Evening came with bolt-fire, the nights took the North;
Laplands' throngs went to watch the warfare,
Invaders found dread in darkness of winter nights,

Chorus I:
A man fought men, a sword met swords,
Clashed the sabers, ringed the iron, blood washed the sand;
So came light to the northern skies with the flashes of blades,
And this time Lapland could see northern lights from the south.

Bridge II:
But the war was not fought with swords and men alone,
A war of words and thoughts, will as well,
Blades of wit were forged, forts of knowledge constructed,
All of man's powers for the fight were brought.

Chorus II:
There, past the battlefield from the oaken mound
The great witches of Finland sang their charms,
Sang the elvenfolk from hiding and dread spirits from Tuonela
Winds of Thule, wraiths of Hel to face the foes.

Verse III:
But opposite stood the strength of west,
Flashed a grand golden cross from the maple-glade.
There tinkled the strings of pearls and Lords' idols went -
There the monks took in the Bishop, Henrik.

Verse IV:
So went on the cruel game, flowed the fluids of men,
Charging, ceding, moving with the tides of war.
And here and there, Sweden's forces started thinning -
Then a strange blaze rose from the peak of Päivävaara.

07. Uhripuu

Verse I:
Kuinka lie se syttynytkin? Liekö loihtijalta
Kipunainen kirvonnunna tulustaulan alta,
Vaiko - niinkuin kansa kertoo kirkon legendasta -
Ukon uhripuuhun iski liekki taivahasta.

Verse II:
Kuinka lie! Mut kauhu valtas Suomen miesten mielet,
Kun he huomas vaaran päältä tuimat tulen kielet,
Kauhu hiipi kalvan päihin, tunki miesten tarmoon,-
Toiset pyrki pakohon ja toiset turvas armoon.

Chorus:
Näinpä loppui taisto suuri, taisto Väinön taian,
Näinpä päättyi päivä armas, päivä Väinön aian.
Eikä vielä sammununna ollut soihtu ruskon,
Kun jo Suomi Kupittaalla otti uuden uskon.

English translation: The Sacrificial Tree

Verse I:
How did it ever catch fire? Perhaps from a conjurer
A single spark fled from flints' grasp,
Or maybe - as the people tell the legend of the church -
The sacrificial tree of Ukko was stricken by a heavenly flame.

Verse II:
Who knows! But terror took the minds of Finlands' men,
When they saw the blaze above the hills,
Terror blunted the tips of blades, wormed past the bravery, -
Others tried to run, others pleaded for mercy.

Chorus:
This is how ended the glorious fight, the fight of Väinös' spell,
This is how ended the cherished day, the day of Väinös' time.
And so soon, before the torch of dusk did fade,
Finland at the field of Kupittaa had taken a new faith.

08. ...Ja Surua Solkikoivut Soi

Prelude:
Ja silloin Suomen tietäjä läksi
Vesiä ventoja kulkemaan,
Silloin vaikeni Väinön kannel,
Kuoli luonto maan.

Verse I:
Silloin Metsolan metiset piiat
Ristit riistivät rinnaltaan,
Kullat kulmilta karistivat,
Ja huolivat itkien Tapion linnan
Mustahan murhehuntuun
Ja kauvas korpehen kätkeytyivät
Saunahan salaiseen.

Verse II:
Silloin karkkosi ihanat immet
Päättyi kirjat päivyen neien,
Katkesi Kuuttaren kangas,
Ja kautta ilmojen, kautta maan
Soi valtava valitushuuto:
On kuollut Suomen suuri Pan,
On kuollut luonnon laulu!

Bridge:
Näin yhä Ruotsin rautatammi nousi
Ja yli maan sen ylväs latva nousi
Se tammi taivon valon maasta sulki
Ja yössä kaihomielin kansa kulki.

Chorus I:
Ja hongat humisi huolissaan
Suomen salomailla
Ja surua solkikoivut soi
Ja huokasi korven kuuset;
Hellitteli heinät vienot,
Kuikutti kukat kanervan,
Ahoset armahat vaikeroi
Ja nurmet nuoret itki.
Ja Väinön kantelo kaiutonna
Valitti kivillä rannan
Ja Suomen laulu orpona, onnetonna
Vieri maita, vieri soita,
Vieri synkkiä saloja vaan
Nääntyen näljissänsä.

Interlude:
Ja hiljaa hyräellen majoissansa
Näin päivää kaipaellen lauloi kansa:
" Ain' on päivä paistamatta,
Kuu kulta kumottamatta
Näillä Väinölän tuvilla,
Kalevalan kankahilla.
Vilu viljalle tulevi,
Karjoille olo kamala,
Outo ilman lintusille,
Ikävä inehmosille,
Kun ei konsa päivyt paista,
Eikä kuuhuet kumota.
Hauki tiesi hauan pohjat,
Kokko lintujen kulennan,
Tuuli haahen päiväyksen;
Ei tieä inehmon lapset,
Milloin aamu alkanevi,
Milloin yö yrittänevi,
Nenässä utuisen niemen,
Päässä saaren terhenisen."

Verse III:
Ja kansan riemu seisoi vaiti vaan
Oven suussa, orren alla,
Murhe, itku isännöi
Väinön maassa yö.
Kahlehissa kulki kansan kieli,
Murtui Suomen laulun suojamuurit,
Katkes kansanhengen kurkihirret,

Verse IV:
Raunioiksi vajos Suomen valta.
Kylvämättä kasket Kalevaisten,
Kussa taannoin kansan vilja kasvoi,
Siellä huojui vaan nyt korpi kolkko;
Kaikui ruske kontioiden;
Kussa ennen käkökullat kukkui,
Siellä yökkö lensi, huusi huuhkain.

English translation: ...And the Silver Birches Sang In Sorrow

Prelude:
So went the Finlands' sage
To travel by strange waters,
So silenced the kannel of Väinö,
Died the nature of the land.

Verse I:
So did the sylvan maids of Metsola
Rip the crosses from their chests,
Lose the gold from their ears,
And miserably took refuge in the black
Grief-gown of Tapios' castle
And long into the wilds
Taking to hiding in secret saunas.

Verse II:
Gone were the lovely maidens,
Ended the book of lady of days,
Torn the cloth of Kuutar,
And through the skies, by the earth
Rang a horrific groan:
Has died the great Pan of Finland,
Has died the song of nature!

Bridge:
This is how the iron oak of Sweden rose
And over the land rose its' grand top.
That oak barred the light from the earth,
And so did the folk travel longing in the night.

Chorus I:
And birches wailed in worry
In the woodlands of Finland
And silver birches sang in sorrow,
And sighed the pines of the wilds;
Soothed the kindly hays,
Whimpered the flowers of heather,
Graceful glades moaned
And young grass cried.
And the kannel of Väinö, with no echo
Cried at the rocks of the shore
And the song of Finland orphaned, wretched,
Rang past the fields, past the swamps,
Past the darkest of wilds,
Merely starving in grief.

Interlude:
And quietly humming in their huts
Longing for day sang the people:
"Ever the day to shine,
Ever the moon to light the night
Here by the houses of Väinölä
Here by the grasslands of Kaleva
Cold cometh to the grain,
Misery for the herds,
Lost are the birds
Troubled the men
When the days do not shine
No moon to light the nights.
Pike knew the beds of streams,
Great eagle the ways of birds,
The wind the goings of ducks;
No wisdom for the sons of man,
When was the dawn to come,
When the night to wilt,
At the tip of the misty cape,
At the end of the foggy lands."

Verse III:
And the peoples' glee stood silent
At the mouth of the door, below the beams,
Grief, sorrow hosted
The night of Väinös' land.
In chains the speaking of men,
Broken the bulwarks of Finnish song
Shattered the ridgepoles of the spirit.

Verse IV:
To ruin fell Finland's force,
Barren the clearings of Kaleva,
Where the grain of the people grew,
There swayed now cold woods;
Echoed the thrashing of bears;
Where the golden cuckoo hailed,
There only moths flew, owls yelled.

09. Suuri Suomen Kansa

Prelude:
Surumielin Suomen äiti itki:
" Kussa kuljet armas kuopukseni,
Missä viivyt viisas Väinämöinen?
Emos vanhan auttajaksi astu,
Joudu päästäjäksi päivän uuden,
Sekä päivän jotta kuuhutkullan!"

Verse I:
Silloin säälitellen Väinö vanha,
Joka paltehelta auerpilven
Kohtaloita Suomen kansan katsoi,
Katsoi kyynelsilmin, murhemielin,
Taivahalta tähtimiekan tempas,
Kalevaisten vanhan väkikalvan
Jonka sinne oli heittänynnä
Ja hän maahan valosäilän viskas,
Halki taivon, puhki pilvilöiden,
Läpi jättitammen taajan latvan.

Verse II:
Lailla leimauksen miekka lensi,
Vaipui kalpa Ukon vaajan lailla,
Tiensä leikkas läpi tammen lehväin,
Syvään päätä myöten maahan syöksi.
Näki kansa liekin leimahtavan,
Tuikahtavan oudon tulikielen
Ilman öisen, ikisynkän halki;
Kaikki tuota katsomahan riensi,
Kuunko keträ oli kirvonnunna,
Vaiko lentänynnä taivon tähti,

Interlude:
Saapui vihdoin sinne ukko utra,
Itse Virokannas Karjalainen,
Joka syrjäisessä sydänmaassa
Eli yksin salon saunassansa,
Eli muinaisissa muisteloissa,
Maahan kumartui ja sormin kulki
Kahvan kaunehia tunnustellen,
Tunsi Ilmarisen ihmemiekan,
Tunsi kirjat, tunsi kullat, helmet,
Tunsi Väinön vanhat taikamerkit.

Verse IV:
Äänetönnä seisoi Suomen kansa,
Lauloi Suvantolan sankareista,
Kosijoista kuulun Pohjan neien,
Lauloi Väinämöisen voimatöistä,
Sampo-matkasta ja Louhen maasta.
Hymyhuulin noita kansa kuuli,
Nauroi nuoret Ahdin leikkilöille,
Väinön lausehille vanhat nyökkäs,
Itki neiet nuoret Kullervoista,
Poiat surkutteli Ainon surmaa.

Bridge:
Kuinka kaikk' ol' ennen toista täällä,
Kuinka ennen täällä suuret laulut
Raikui suusta suurten sankareiden,
Kuinka ennen täällä suuret miekat
Säihkyi säkeneitä suurten töiden,
Kuinka yksi, suuri Suomen manner
Kantoi yhtä, suurta Suomen kansaa
Silloin kansa kysyi kaihomielin:
" Miksi ennen kaikk' ol' onnellista,
Miksi muinoin kaikki kaunihimpaa?"

Chorus I:
Ukon kertomata kuunnellessa
Syttyi sydämissä aatos uusi,
Syttyi niinkuin kulo kankahalla:
Ensin hiljaa, ritisten se hiipi,
Kanervissa kiemuroiden kulki,
Kunnes löysi kuusen kunnahalta,
Johon roihahti ja taivahalle
Kauvas kansan pyhän tahdon kantoi:
" Taitettava onpi tammi suuri,
Kauhu kaadettava Suomen niemen!"

Chorus II:
Urhon huudon Väinämöinen kuuli,
Ja hän riemastui ja rinnassansa
Syttyi toivon säde, kerran vielä
Päästä ahojansa astumahan,
Soutamahan Suomen suvannoita.
Ja hän lauloi uuden ilmapurren,
Emäpuuksi taivon kaaren taittoi,
Kokan kultas aamun purppuralla,
Valmis lähtemähän ollaksensa,
Konsa kajahtaisi kutsu kansan

10. Tähtiparvein Taa, Soihduksi Yössä

Verse I:
Jo silloin Väinön kansa ties,
Mit' tehdä miekallansa,
Ja voiman rinnassansa
Nyt uuden tunsi Suomen mies
Ja iski kalvan kahvaan -
Ja raadannasta rahvaan
Jo soitti somer alla maan
Ja helkki kangashiekka,
Mut eipä kalpa nouse vaan,
Ei vääjä Väinön miekka,

Verse II:
Ja kautta Suomen kaivattiin
Nyt miestä miekan päähän
Ja Auran rannat raivattiin
Ja Pohjan korvet porkattiin
Nyt aina Turjan jäähän.
Mut ollut kalvan nostajaa
Ei suuren Suomen mailla
Ja ilman päivää itki maa
Ja kansa kuuta vailla.

Verse III:
Kuin tuoma äkkitaian nous mies,
Hän työnsä tunsi, tiensä ties
Ja arvas tuulet aian.
Hän nousi maansa mahtavaksi
Ja katsoi yli kansojen
Ja kohos korkeaksi:
Kun jalka maassa teutaroi,
Niin pilvet päätä piirsi,
Kun ääni kautta korven soi,
Niin kaiku vuoret siirsi.

Verse IV:
Ja päänsä päällä miekkoaan
Hän heilahutti kerran
Ja tammen suuren kaadantaan.
Nyt urho läksi voimassaan
Ja mäet mätkyi ja linnat liikkui
Ja kivet kirpoi ja paadet kiikkui
Ja kosket kohisi kuivillen
Ja virrat suunsa sulki
Ja kuuset kumarsi laulaen,
Kun Pohjan urho kulki.


Bridge:
Alle tammen kun oli tullut urho,
Miekka kirkas pilviä kohti nousi,
Nousi niinkuin nousevi kirjokaari
Kannelle taivaan.
Iski kerran, iskipä toisen, tulta
Miekka leimus, puu säkeneitä säihkyi,
Ilma vinkui kuin rajuyönä huiput
Aution vuoren.

Chorus:
Niinpä vihdoin kerralla kolmannella
Tammi lysmyi kuin Ukon lyömä, taittui;
Ajan tuulispää tyven työnsi länteen,
Kaakkohon latvan.
Mutta miekan urho se heitti jälleen
Tähtiparvein taa sinitaivahalle,
Heitti kansalleen valon viittojaksi,
Soihduksi yössä.

English Translation: Beyond The Seas Of The Stars, As A Beacon In The Night

Verse I:
Then did the people of Väinö know,
What to do with their sword,
And vigor in his chest
Knew again Finlands' man
And took to the hilt of the blade -
And from the power of the peasant
Tremble did the grip of the ground
And wiggle the sandy soil,
But the blade doesn't rise,
Not let loose the weapon of Väinö.

Verse II:
Ja through Finland was called
A man to claim the sword
And searched were the shores of Aura
And resounded the woods of Bothnia,
Up until the ice of Thule.
But no lifter of the blade
Was in the vast land Finland
And without day cried the land
And the men missing the moon.

Verse III:
As brought by a spell a man rose,
He knew his work, knew his way
And guessed the winds of change.
He rose the leader of his land
And watched over the people
And rose high:
As his feet stomped the ground,
His head scraped the clouds,
When his voice rang through the woods,
Then the echoes moved the mountains.

Verse IV:
And above his head his sword
He did swing once.
And to fell the great oak,
Now the here went in his pride
And hills flapped and castles cracked
And rocks slipped and boulders toppled
And rapids ran dry
And rivers closed their mouths
And pines bowed in greeting,
When the hero of the North went.

Bridge:
Below the oak had come the noble
The gleaming sword rose to the clouds,
Rose like a rainbow rises
To the vault of the heavens.
Stroke once, stroke the second time, fire
The sword blazed, the tree spitted splinters,
The air wailed like the tops of desolate
Mountains in the roughest of nights.

Chorus:
So at the third time
The oak gave way as if stricken by Ukko, bending;
The gust of time pushed the roots west,
The treetop to the south-west.
But the sword did the hero throw back
Past the seas of stars to the blue skies,
Threw for his people to show the way,
As a beacon in the night.