Se nousee, nousee liekkimeren keskeltä!
Polttamansa kylän raunioilta!
Askel vakaa, katse luja! Pyrstö tulessa!
Suuntaa kulkunsa se kohti minua!

On maat ja mannut, ummet lammet kiertänyt!
Missä käynyt on, ei mitään säästänyt!
Laskeutuu olkapäilleni, työntää kynnet lihaani!
Laulaa: Tämän tunkion olen päättänyt polttaa!

Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!

Kaikki noen peittämää, koko tienoo savuaa!
Äidit etsii lapsiaan, miehet vaimojaan!
Yhden lupaan tässä: Vaikka nahka käryää,
vielä Kukolta kaula ja laulu katkeaa!

Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!

Lauluhan katkaistaan!
Kaulahan katkaistaan!

Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!
Saatanan Kukko!

En ole hän, joka perille ohjaa
En ole hän, joka näyttää tien
En ole hän, joka synnit pois antaa
Taakkasi saat yksin kantaa

Pahalla on valta, jakaa koko maa
Saatana kyllä, omansa lunastaa

Hän ei lepää

En ole hän, joka lakinsa kieltää
En ole tunnossa profeettain
En ole hän, joka syliinsä sulkee
Huomaansa saa parantaa

Pahalla on valtaa, jakaa koko maa
Vihtahousu kyllä, kansansa kokoaa

Hän ei lepää

Minun puolellani tai...
Minun puolellani tai vastaan

En ole hän, joka tuulia ohjaa
En ole hän, joka auttaa voi
En ole hän, jonka portilla kohtaat
Miettiä saat, mihin turvaat

Hänellä on valta, jakaa tämä maa
Vanha kehno kyllä, laumansa teurastaa

Hän ei lepää lainkaan

Taidoillansa hän hämmentää,
Tempuillansa helposti kääntää pään
Pesee sen huolella aivoista
Ja kohta huomaat marssivasi samassa tahdissa
Kerää laumaansa kristallit,
Tinapaperit sekä porsliinit
Oikeutta ei ole,
Armoa tunneta ei tässä joukossa tummassa
Tummassa, tummassa, alistut!

Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
Askeleet vihellellen tahdittaa,
Hetkessä tuulenkin saa nousemaan
Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa

Äänillänsä hän houkuttaa,
Rivistöihin suorittaa kutsuntaa
Katsoo silmiin ja kumartaa,
Ketään ei revitä mukaan väkipakolla
Iättömyys on puolellaan,
Lihanuijan tavoin kun pehmittää
Saa sinut luottamaan itseensä,
Veitsellänsä elämänkaarestasi osansa
Omansa, osan saa!

Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
Askeleet vihellellen tahdittaa,
Hetkessä tuulenkin saa nousemaan
Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa

Hän ottaa kenet vain haluaa
Hän saa kenet vain haluaa
Hän ottaa kenet vain haluaa
Hän saa kenet vain haluaa
Hän ottaa mitä vain haluaa
Hän saa, Hän saa, Hän saa
Hän ottaa kenet vain haluaa
Hän saa

Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
Askeleet vihellellen tahdittaa,
Hetkessä tuulenkin saa nousemaan ja jatkamaan

Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa
Askeleet vihellellen tahdittaa,
Hetkessä tuulenkin saa nousemaan
Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa

Keskipäivän pahus ei kysele lupaa
Tulee apureineen sisään, ottaa minkä haluaa
Paras kyllin hyvää heille, siksi häviää
Kalleimpani ilo elämästä, täältä etelään

He ovat menneet
He ovat menneet etelään
He ovat rakkaimpani vieneet
Vieneet mukanaan

Keskipäivän pahus ajatukset lumoaa
Tulee katkerasta karvas, vasemmasta oikeaa
Haistan rikinkatkun, huomaan ruudinkäryä
Tiedän mistä löydän ilon, jäljet vievät etelään

He ovat menneet
He ovat menneet etelään
He ovat rakkaimpani vieneet
Vieneet mukanaan

He ovat menneet, he ovat menneet
Menneet etelään
He ovat rakkaimpani vieneet
Vieneet mukanaan

He ovat menneet
He ovat menneet etelään
He ovat rakkaimpani vieneet
Vieneet mukanaan

Voi ei, he ovat menneet
Täältä etelään
He ovat rakkaimpani vieneet
Vieneet mukanaan

Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun
Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu
Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään
Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen
Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen
Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää
Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan meidät elättää
Lahjoillaan...

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan elättää
Lahjoillaan...