...Ja polku avautui metsän keskelle
Kuulin kuinka pimeys kutsui minua
Hiljaa se kuiski, salaa vietteli,
Sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla

Poissa ovat inhimilliset tarpeeni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Hylännyt humanistiset aatteenne
Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa

...Ja valo kuoli jäljessäni
Kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan
Vain ulvovat sudet seuraavat minua
Kun kuljen polkua kohti
Yön valtakuntaa

Poissa ovat kaikki estoni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Normaaleiden ihmismatojen typeryyden
Olen sulautunut pimeyteen
Olen Peto!

Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani
Kun astun porteista Tuonelan
En ole enää ihminen,
Olen noussut kaiken sen yläpuolelle
Olen yhtä yön kanssa

Seison keskellä kinosten
Näen ylläni pimeyden
Suloisen pimeyden

Lennän siivillä korpin
Yli kylmän pohjolan
Allani kiiltää jäinen vuori
Tuo vuori Tuonelan...

Henget heräävät unestaan
Tumman metsän varjoista
Henget, nuo petojen valtiaat
Metsien kuninkaat...

Kävelen polkua sumuista
Ohi laaksojen muinaisten
Tuo polku on ikuinen
Sieluni tyhjyyden

Se vie minut ikuiseen kadotukseen
Elämään tuonpuoleiseen
Siellä kohtaan herrani
Hän ottaa sieluni

Vaellan yli järven jäisen
Etsien tietä takaisin
Järvi sulaa jäljessäni
En pääse enää palaamaan
Tuohon maailmaan ikuiseen

Katson kauas horisonttiin
Näen korpin palaavan
En päässyt enää matkaan sen
Jään siis tänne ainiaan...

En tunne enää kylmyyttä
Jäätävien tuulien
Kuolema on lähelläni
Ainiaan

Helvetin yhdeksännestä piiristä saavumme
Tuomme mukanamme tuhon ja hävityksen

Kuolema myötätunnolle!
Kuolema inhimillisyydelle!
Kuolema säälille!
Kuolema Kristukselle!

Sytytämme 13 mustaa kynttilää
Nimeen Shub Niggurathin

Kuolema normaaliudelle!
Kuolema rauhalle!
Kuolema rakkaudelle!
Kuolema Kristukselle!

Pahuuden joukot kokoontuvat
Tähän epäpyhään Walburgisin yöhön

Me olemme ihmiskunnan loppu!
Me olemme Kristittyjen tuho!
Me olemme viimeinen taistelu!
Helvetin Yhdeksäs Piiri!

Ja minä täytän sinun neitsyt vittusi
Epäpyhällä siemenelläni
Häväistystä kohdustasi
Demonit sikiävät

Musta vuohi!
Shub Niggurath!

Alla sysimustan huhtikuun taivaan
Yön synkin hetki, uhrauksen aika
Elävä sydän, yhä hakkaava
Revitään lapsen rinnasta

Kuule kutsuni!
Shub Niggurath!

Pimeyden seurakunta kokoontuu häväistyyn kirkkoon
Helvetin ikuinen kylmä tuli hohtaa kirkon seinistä
Veitsi ja malja ovat valmiina, epäpyhässä riitissä!
Deum vobiscum, magna vermis!

Uhri veri virtaa alttarille
Deum vobiscum magna vermis!
Sanat värisevät ja kouristelevat veren tahrimalla sivulla
Vääristyneet kasvot loistavat nälkäistä odotusta!

Kuule minua, olio tähtien takana!

Gyyagin vardar yog-soggoth!
Verminis!
Gyaagin! Gyyagin!

Nimetön!
Olemattomuuden mato!
Tähtien syöjä!
Verminis!

Alyah! Alyah! Gyyagim!

Musta kuilu ikuisuuden syövereihin
Avautuu kirkon keskilattialle
Saarnastuoli leimahtaa liekkeihin!
Deum vobiscum magna vermis!

Huuto voimistuu!
Epäpyhät tulet palavat kiivaammin!
Tuhat vuotinen odotus on palkittu!
De vermis mysteriis!

Olen paholaisen miekka
Hirvittävä ase pimeyden
Perkeleen yössä vaanin
Peto kolmipäinen

Silmäsi revin sokeiksi
Kynsilläni silvon kasvosi
Tuhoon syöksen kansasi
Helvetin ikuisiin liekkeihin

Kun varjot peittävät maan
Ja mustat myrskyt raivoavat
Peto kolmipäinen nousee metsästämään

Olen vartija porttien
Kirottujen piirien
Peto infernaalinen
Kerberos

Kuule sotahuutomme
Kaikuu yllä Getsemanen
Huuda, valehtelija, huuda
Kun terä viiltää korvaasi
Rukoile, mato, rukoile
Ano turhaan armoa
Kun raahaamme ruumisi
Takaisin Golgathalle

Seuraamme polkua Juudaan
Kiellämme valheesi,
Hylkäämme armosi
Nasaretilainen!
Aikasi on nyt!

Yhdeksän tuuman naulat lävistävät kätesi
Helmeilevä purppura virtaa haavoistasi
Rukoile, mato, rukoile
Ano turhaan armoa
Orjantappura kruunaa pääsi
Juutalaisten kuningas
Kärpästen herra

Tällä kertaa et tule takaisin!
Ristinnaulitsemme sinut pääalaspäin ristiin palavaan!
Liekit nuolevat ruumistasi kuolevaa
Roviolla epäpyhän jumalan
Tuonelan herran, ikuisuuden haltian
Saatanan!!!

Jumalanpilkassa olen syntyvä uudelleen
Tumman järven pohjasta sieluni esiin nousee
Olen palannut Kostamaan
Kostamaan pettureille
Maailmojen tuhoaja
Tähtien syöjä

Olen repivä sielunne tuhansiksi paloiksi
Olen murskaava tahtonne ja ruumiinne

Valuta veri sieluni sisäiselle liekille
Sydämmeni jäätävälle palolle
Veri, langenneen enkelin nektari

Nimetön on palaava!

Kristityn Turma
Saatana, pimeyden tuoja
Kuljen ylpeänä tulevassa ikiyössä

Miekat kohoavat ilmaan sodan merkiksi
Kansat pohjoisen kokoontuvat viimeiseen taisteluun
On koittanut aika;
Ennusmerkit käyneet toteen viimeinkin, tämä talvi ei koskaan kuole

Vanha vala velvoittaa
Esi-isiä seuraamaan
Verta vuodattamaan
Palauttamaan mikä mikä kerran oli meidän

Kristinuskon tuhoamaan
Ristin häpäisemään
Uskovaiset murskaamaan
Kunnian Pakana Jumalille palauttamaan

Ei enää valheita
Ei enää heikkoutta
Vain kylmää pahuutta
Pimeän pohjolan

Tuskan huudot täyttävät pohjoisen taivaan
Kuuma veri valuu, lumen sulattaa
Maa on peittynyt kristittyjen ruumiista
Kalman haju täyttää ilman

Kuljemme ylpeinä, miehet pohjoisen
Miekkamme yhä mustina valehtelijoiden verestä
Marssimme kylästä kylään,
polttamaan ja tuhoamaan
Krisnu paskoista vapauttamaan