Vodka! Vodka! Vodka! Vodka! Hey!

Vodka!
You're feeling stronger
Vodka!
No more feeling bad
Vodka!
Your eyes are shining
Vodka!
You are the real man
Vodka!
Wipes away your tears
Vodka!
Removes your fears
Vodka!
Everyone is gorgeous
Vodka!
Yeah Vodka!

Drinking is good for you,
Soon you are unconstrained
Drinking is good for you,
Here comes the womanizer
Drinking is good for you,
Not anymore lonesome
Drinking is good for you,
And you will feel awesome!!

Out of respect for nature
Our vodka and drinkers
Promising that the vodka will serve
As pure as it was thousands of years ago
Out of respect for nature
Our vodka and drinkers!

Vodka!
You're feeling stronger
Vodka!
No more feeling bad
Vodka!
Your eyes are shining
Vodka!
You are the real man
Vodka!
Wipes away your tears
Vodka!
Removes your fears
Vodka!
Everyone is gorgeous
Vodka!
Now Vodka!

Drinking is good for you,
Soon you are unconstrained
Drinking is good for you,
Here comes the womanizer
Drinking is good for you,
Not anymore lonesome
Drinking is good for you,
And you will feel awesome!!

Vodka!
You're feeling stronger
Vodka!
No more feeling bad
Vodka!
Your eyes are shining
Vodka!
You are the real man
Vodka!
Wipes away your tears
Vodka!
Removes your fears
Vodka!
Everyone is gorgeous
Vodka!
Yeah Vodka!

Drinking is good for you,
Soon you are unconstrained
Drinking is good for you,
Here comes the womanizer
Drinking is good for you,
Not anymore lonesome
Drinking is good for you,
And you will feel awesome!!

Vodka!

Lieksus' lämpö, ko mun tuli kuuma, saunal lautehilla.
Lieksus' lämpö, ko mun tuli kuuma, saunal lautehilla.
Vaa vasta ko saam mää sahtia kulkkuun,
ni sitte se vasta piisaa!
Vaa vasta ko saam mää sahtia kulkkuun,
ni sitte se vasta piisaa!

Mää olen nuita erämaan ärjyjä, korven kolkon kätköistä.
Mää olen nuita erämaan ärjyjä, karu mutta sitkiä voimissaan.
Ja sit ko mä krähtään flikkojen kanssa,
ni jalkaki viäres kapsuttaa!
Ja sit ko mä krähtään flikkojen kanssa,
ni aitaa kaatuu ja täräjää maa!

Mää olen oikken kankia veiju, pelimanniporukoissa.
Mää olen oikken kankia veiju, pelimanniporukoissa.
Mää panen fiiulipelillä polkkaa ja hamboa hanurilla!
Mää panen fiiulipelillä polkkaa ja hamboa hanurilla!

Raivo se raju rankoo, rankoo se maata,
vihavirrat vihmoo verta, vihmoopi verta
taivahankannet paukahtavat,
rajuilmat raiskaelevat.

Käyvät tähdet tanssimahan,
kelluu kivi vetten päällä,
kuuhun vallan kuumettuvi,
terhen alta vetten paisteleepi

Suuri pakkan polttaa maailmaa.
Hyhmä hukkuva on osa minua.

Ennen uskoin: "Ei se tule"
nytten näjen: "Loppu tuli"
Suljen silmät, kaaun maahan,
luonto ottavi omansa.

Mustuu taivas, meri velloo,
soat syttyvät kaikkialla.
Nälkää parkuu kaikki kansat,
tautiin kuolee heikot heimot.

Kaiken tappaa taisteluki,
lopunajan lumovoima.
Eipä auta itku ennää!
Isku pitkästä ilosta!

Suuri pakkan polttaa maailmaa.
Hyhmä hukkuva on osa minua.

Ennen uskoin: "Ei se tule"
nytten näjen: "Loppu tuli"
Suljen silmät, kaaun maahan,
luonto ottavi omansa.
Ennen uskoin: "Ei se tule"
nytten näjen: "Loppu tuli"
Tuoni tuiskii tapparalla,
musta kuolo päähän koppaa!

Kerran kuljin yössä korven,
lepikossa pilpattelin,
öitsilempi mielessäni
levotonna mieletönnä
mettänpeittoon niinpä jäihen
kootuimpa maitten alle
Sillä laulaa luikuttelin
soitin soitttoo suuna päänä

On se mieleen siellä alla
mettänpeiton valtiaalle
vuoren alla vanha v oima
tammen alla suuri mahti

Enpä tiennyt enpä tainnut
päivän kulkuu tutkannutka
enpä tainnut, enpä tiennyt
missä lienin missä lauloin

Kauvan lauloin, kauvan soitin
kauvan lauloin runojani
Meni mieli muille maille
kiihko kauvaksi katosi
Ikiunho vuoren alla,
ikijätti tammen alla,

Sielt kun viimein poies pääsin,
perukoille pirttiseeni,
unimuisto mielessäni,
pelko pieni pääkopassa.

Kerroin kullasta, kerroin ajoista
kerroin, paikoista käskemäti,
Lauloin kullasta lauloin ajoista
Lauloin kenkään pyytelemäti.

Kolmen tähden jallupullon juotuaan
Kaksi miestä tutkii muistikirjojaan
Toinen tuskailee, kun sivut täynnä on
On toisen kirja pitkään ollut sivuton

Vaimo liikaa mieheltänsä kyselee
Ei kun pullo pöytään, sitten miettimään!
Lapset nukkuu, pimeys vain tihenee
Vaimo vastauksen pian saa äijältään:

Juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa hetkittäin
Selvinpäin

Vanhus nuoren pastorin saa sekaisin
Siltä kuolemasta liikaa udellen
Tarjoilu on niukkaa kanssa öylätin
Vanhus kiittää, mutta jälkeen aamenen

Joillakin on liian paljon edessään
Toiset menneisyyttään irti karistaa
Yksi uinut on kuin kalat vedessä
Ja toinen naapureitansakin aristaa

Mut juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa hetkittäin

Juodaan viinaa
Tullaan viisaammiksi näin
Juodaan viinaa
On todellisuus piinaa hetkittäin
Selvinpäin

Oli aika ammoinenki,
uniaika unohettu,
kaukoaika kammottuki,
mennyt mieli menetetty.

Sitä tiesin sitä taisin,
sitä kauvan akttelinki,
Sitä elin elämäni
koinpa kuolla kuolemani
Mitä tiesin, mitä taisin?

Jotta saatoin kerran kuolla,
täyty vastaan hangotella.

Mitä tiesin mitä taisin?
Mitä lienin taittamatta?
Mikä Miunki vahvaks' saatto?
Kerro miulle, sitten tiiän.

Onko kasvot ihtelleni,
kehtailenko niitä kahtoo?
Onko kasvot ihtelleni,
tunnenko sen naamakseni?
Onko kasvot ihtelleni?

Jotta saatoin kerran kuolla,
täyty vastaan hangotella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.

Eli kauvan, kauvan kahtoin,
kauvan saatoin tunteakki,
kovan koulun kiskuella,
kovan varren vänkytellä.
"Miul on kasvot isolleni,
miull on kasvot emolleni"

Yöhyt tumma minnuu verhoo,
kauhut paljo pelottelloo,
mutta päivä paistaviki,
koittaviki risukasahan.

Mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä?
Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,

helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
säihkyvämpi aamunkoittoo, maailmoja kestävämpi.

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhjiä panevat,
arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani.

huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitävät.
Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu.

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmärränki,
otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen.

Bring us pints of beer
if you don´t drink, you can leave
bring us pints of beer
we gonna drink now and here

We´ve been around the world
We´ve devoured endless roads
we´ve seen many towns,
can´´t remember all of those

Sometimes it´s so hard
but we can´t change ourselves
we are the journeymen
and born to live this way

Bring us pints of beer
if you don´t drink, you can leave
bring us pints of beer
we gonna drink now and here

We don´t know about real work
we might not be good-looking
this is the only song we know
these are the cards for us

Comfort from bottles,
cheers from beers
the guitars are our weapons
and we know how to kill
so...

Bring us pints of beer...

Pohjantuuli, tuisku kylmä,
hyytää, häätää immehistä,
lumeen viiltää valkoviirun,
heittää varjon valkomaahan.

Tuuli kylmä tupsahtavi
aamusella ankialla,
purevalla pakkasella,
ruottahalla ilmahalla.

Löyän aarteen alta kiven,
Ja paan sen piiloon alle pirtin,
kätken kullan kirotuilta,
ja hopiaiset ottajilta
kuni ohto nukun unta,
läpi talven turkissani.

Väsyttelen, lämmittelen,
vällyissäni värjöttelen.

Uneksinki kultasesta,
aarteen armaan antajasta,
luona kannon kankianki,
kotomettän hiienkiven

Kell' on onni, kell' lie lykky,
kätkeköön sen muilta poies.
Kellä käypi suuri tuuri,
sitä vainen varjelkohon.

Kuka tuolla taivaltavi,
kuka tuolla patsuttavi?
Liekö kumman keloranko,
vaiko vaiva vainajaisen?
Vaiko vaiva vainajaisen?

Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää.
Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha.
Eipä tarvii lörpötellä,
tuiki tyhjeä turista,
kansa töitä paljon riittää,
peltosissa aina

Renkipoika pellon päässä,
näyttää suuntaa, kääntää äijää.
Siten kumma kötköttävi,
peltolaikkuu pötköttävi.

Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää.
Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha.
Eipä tarvii lörpötellä,
tuiki tyhjeä turista,
kansa töitä paljon riittää,
peltosissa aina

Liikkuu maata, liikkuu, raivaa, kyntää, niittää.
Kärryy työntää, kuokkii, muttei puhua pukaha.
Eipä tarvii lörpötellä,
tuiki tyhjeä turista,
kansa töitä paljon riittää,
peltosissa aina

Silmät kummalla kivestä,
nokkapötkö naurihista,
kätten voimat ilman tuomat,
tuulen hurjat tempoamat.

Renkipoika pellon päässä,
näyttää suuntaa, kääntää äijää.
Siten kumma kötköttävi,
peltolaikkuu pötköttävi.
Tarvinnut ei lörpötellä,
tuiki tyhjeä turista, kansa paljon töitä riitti,
peltosia raivatessa.

Jalkavarret teräksestä,
ranka rauasta revitty.
Nivelensä vietereistä,
henkihöyryt kiehuvasta,
henkihöyryt kiehuvasta.

Sota hurja, raappasota,
viisikolmatavuotine,
korves' käytiin, korves' kuoltiin,
miekkaa, tulta käytettihin!

Siihen syntyi Vesainenki,
sitkee sissi suuremmoine,
voittamaton voittavaine,
pääliköistä päällimmäisin.

Missä miestä koiteltahan,
kussa urost' uhatahan.
siel' on aina Vesainenki,
miekkaa iskee tulta puskee

Sellainen ol' Vesainen,
mettäm' poika, korvenkäyjä,
sankar' kuusistoisen jylhän,
jääräpäinen hurja jätkä.

Oli salamaakin nopiampi
Ja ruumiinvoimiltaan väkevä.
Oli uljas, neuvokas, peloton
ja kookas sekä solakkakin.

Perhe meni Vesaiselta,
monta lasta tuoni otti,
syy on nuitten rappareitten,
korpimaitten kostajien

Itte sota otti urhon,
kalmamaille saatto miehen,
tuonelle vei vihollinen,
keskel' korpee, keskel' mettää.

Sellainen ol' Vesainen,
mettäm' poika, korvenkäyjä,
sankar' kuusistoisen jylhän,
jääräpäinen hurja jätkä.

Noo, hitto joo ol' sellainen
Sellainen ol' Vesainen,
mettänpoika jääräpää,
Korpimainen luonnoltaan.

Valokuuhuk' kuikkajavi, Kajastava' tähtilapse',
kesäyähyk' lämpehinki', valosinki yättöminki.

Raitti paljas raikkaallaanne, tiähyp' piäni tiätyllaanne,
liikkuu siällä nuari neit, kävelevi tyttö piäni.
Tule neito, laske lapsi, viätä yäsi vieressäni.

Tule impi, laske kauno, viätä yäsi vieressäni!"

Vastassansa soittoniakka, sulasilmä meltomiäsi,
lumokannel kourissansa, sanat laulun kielellänsä:

"Näitä laulan, noita muistan, mitä tiärän tiättäväksi,
koettavaksi kaiken kansan

Aamusella aikasella, autereisel' auringolla'
läksi miähyt matkoihinsa, meni äijä minne lieni.

Tyttö piäni pikkaraine, lapsi piäni luottavaine,
miätti hetkem', miätti toise'. ajatteli aivoillansa.
Lumovoima soittoniakan, luottehekki laululluoja',
oli voimaat' neiollekki, sanat liika juustosekki':

Äkäjäine vanha ämmä, neuvo piäntä, lohrutteli,
anto ankeet ohjaksensa, elontiälle turvaksensa:

"Sulasilmä on sun turmas', sorja soittons' on sun kualos',
johna hellit miälessäsi, pirät kauva' sialussasi.

Siksi laske unhon tulla, teeppä taika tiätyllaane,
sulasilmän surmaat sillä, pahamiälem' melkuttelet:

'Näit' et laula, noit' et muista, ekkä tiärä tiättäväksi,
koettavaks' kaiken kansan, yhen immeen ihmeheksi.

Tule empä, empä taira, nuku empä ollenkana.

[Instrumental]