Märkii raadot ventovieraiden
Ruokkii mullan kanssa
Heistä sisällään kantaa jokainen
Pientä lyijyn palaa

Kun tarttuu kahva kämmeneen
Tekee minusta perkeleen
Työntää kiilan sydämeen
Vain toinen meistä pois kävelee

Mutta itse vain vierestä katsoo
Kun maailma liukuu iltaan
Kuun sumussa meren verisen
Sammuu sinun aurinko

Ja lyijyyn sammuu aurinko

Sinä synnyt, kuolet ja hajoat
Se ei ole suru, joka hautaan saattaa
Ajatus, että se ei ollutkaan sinä
Säälin köysistä vapahtaa
Ja se maahan polkee...

Tässä maailmassa pahassa
Lihassa saastassa
Happamassa kuolevassa maailmassa
Ja sen lopun tuhkassa
Kurjan ruoskimassa kyiden kiroamassa
Loistossa kuihtuvassa
Lihassa pahassa alhaisimmassa kastissa
Kuolevassa lihassa saastassa happamassa
Ja sen lopun tuhkassa... Polttavassa

En anna tappelematta tuumaakaan
Sielu hengetön täällä aina voittaa
Raaka on mieli, saalista hakee
Kunnes ylpeys kantajansa tapattaa

Vuolee ajatus hiljaisuudesta patsaan
Se murenee aina kun paikkansa muistaa
Takoo nälkä kuvia unettoman silmään
Tuonen tyttäret laulaa kutsuaan kylmää

Ei juutu huutosi enää häpeään
Kun veljesi ympäriltä häviää
Syöksyy tuleen, se riekaleiksi repeää
Jää liha hiiltynyt hangelle kytemään
Toinen perään pysähtyy
Jalkojaan itkemään
Ruumiiden keskellä
Katsoo verisiä käsiään
Hetkeksi kaikki hidastuu
Eikä tunne mitään
Nyt se on loppu
Nyt ei enää

Oi tule luoksemme
Olit rampa tahi sokea
On lähtösi varma
Halpa ja nopea
Ei ihminen ansaitse saada parempaa
Sitä ei ole
Mitä kuolema ei voi parantaa

On aika saattaa
Raiskattu uhrimme kaataa
Siltä kaula leikatkaa
Tai niskasta läpi vasara
Rukoiletko armoa minulta
Jota Saatana palvoo
Sama se on kuka henkesi lunastaa
Se kaiken sisälleen hautoo

Ja minä tapan
Minä sinut tapan
Ja kaiken ajan
Saatana palvoo meitä
Verestä vain
Sammuu janomme
Me lapset lopun maailman
Ja kaiken ajan
Saatana palvoo meitä

Keitän lihasi kyynelissäsi
Kastan lapsesi veressä langenneen
Pääsi pilkon seipähille
Ruumiisi syötän sioille

Varma kuolema
Ja sen odotus
On ylpeytesi hautuumaa
Kun pelko poraa reikää
Ja katkeruuden sisääsi työntää
...Siitä reiästä sisään työntää...

Surutta kulkee
Vain luutunut mieli
Täällä toden sanoo
Käärmeen kieli

Oi tulkaa katsomaan
Kuinka poikanne teurastetaan
Eilen vielä joutui
Ylimielensä valtaan
Tulkaa lapsenne pukemaan
Palttoisiin puisiin
Kun ne nyt tuossa
Irvistellen vuotaa kuiviin

On muistoihin lyöty
Hävityksen leima
Jälkensä jättää
Raajat mustuneina

Kuin katumusta
Häpeää perässään hilaa
Totuus valkoisiin kuuluu
Lisää elintilaa

On täällä kylmää, valotonta mustaa
Jos tunnustat häpeän
Jo kalloosi kustaan

Ylpeinä kannamme
Tappajan suruja
On mustat muistomme
Hulluuden saatossa

Irve valtaa kasvot
On edessä kuolema
Henkesi ottaa
Mutta minkä puolesta

Vain paha meitä kiittää
Oi, veljet pimeän
Saa lapset kadotuksen
Viimeisen lunastuksen
Aina kulkee yksinään
On yö saapunut jäädäkseen
Liian paha on valossa elää
Käy edellämme pelko
Sinut saa meitä vastaan
Mutta ei anna unohtaa
Koskaan...

Irtihakattu on meistä sääli
Hurskautemme pois kuihtunut
Sisälläsi epätoivon ääni
Kaiken alleen peittää
Aamuruskon paljastaa
Uhrimme hiljaa makaa
Seasta saven tuijottaa
Syöty on sydämet
Väeksi voittamattoman
Ylpeinä kannamme
Sinua hautaan

Minä olen
Minä hengitän
Haavani vuotaa
Elänkö?
Minä kuolen
Etsii henkeni suojaa

Olen yksin
Puhdas
Ja ikuinen
Itse
Kuolema
Tyhjyys

Sinun kadotus
Armomurha
Olen vaiettu sana
Sammuu kirkkaus
Kärsimykseni lopetus

Ei kysy nälkää verikosto
On surma hauraan paimen
On kasvot vierahina täällä
Vielä hengittää
Silvottu nainen

...ja hirressä, sinä...
Se hirressä pelkäsi...

Kirkuu teuras talviyössä
On täysikuu
Kun kusi vereen sotkeutuu
Kyynel loistaa
Tähtein vyössä
Kun ruumis jäihin laskeutuu

On tulta sudden suudelma
Kuin kuiva köysi karsinassa
Ei virtaa hurme musta
Oman tappajani omistan

Lihassansa heikossa
Märkivässä karsinassa
Visvan vaahdon vankilassa
Sen veressä himonsa kuoriutuu
Ikihaureudessa vapautuu

Tänään
Kukaan ei pelastu
Elätkö elämäsi kuin lammas?
Ikuisuus ruoskii aina
Kun ymmärtämättömyytenne
Tekee minusta viisaan

Sitä ei voi poistaa
Ei surua ei kuolemaa
Myrkyissä palavan raudan
Säästin sinut melkein
Kun henkensä antaa
Sitä ei voi pelastaa

Katso kuinka pojan silmät loistaa
On saanut uuden puukon
Sitä nyt tahkoaa
Saatuaan sen terään
Sinä tulet vastaan
Ja se puukko ei ole enää uusi

Janoat lihasi valtaa
Tahtoisit elää ajan iäisen
Et lähtisi täältä olematta kukaan
Mutta ymmärtämättömyydessäsi
Elät kuin lammas
Ja kohtaat vain minut