Meitä oli kaksi, Aimo ja minä
koulussa istuttiin vierekkäin
autokuski Onni oli Aimon isä
Onni vei Aimoa eteenpäin

Aimo ei osannut koulussa mitään
mutta pyörää ajoi vaikka väärinpäin
tapahtui tunnilla sitä tai tätä
Onni vei Aimoa eteenpäin

Opettaja aamuisin vedätti virren
aurinko paistoi harmooniin
Aimo sai ylleen ilon pilven
etupenkistä häntä seurattiin
ja laulettiin

Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi

Meitä oli kaksi, Aimo ja minä
isot pojat takana vierekkäin
autokuski Onni oli Aimon isä
paljon ymmärsin vasta jälkeenpäin

Aimo sai kauniin vaimon ja pojan
pulpetista siirtyi ratin taa
pojalleen opetti saman etunojan
näin elämässä vaihdetaan

Opettaja aamuisin vedätti virren
aurinko paistoi harmooniin
Aimo sai ylleen ilon pilven
etupenkistä häntä seurattiin
ja laulettiin

Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi

Onni täällä vaihtelee
Taivaan isä suojelee
Aimon käsi liikkui ja heilui
ei tule virsi tästä enää rankemmaksi

Taivankansi liikkuu suuntaan päinvastaiseen,
pihapuusta riippuu keinu vielä heiluen,
leikit kesken jääneet pienten kukkakenkien
jotka piiloon kaivoivat aarteensa, nauroivat kuollakseen...

Lipputangon kiertää jäljet juoksuaskelten,
ruohikossa kiiltää solki kengän kankaisen,
pallo vierinyt pengertä pitkin ojan reunahan
jossa pato laitettu, oksista taitettu mylly on

Puron solina pyörittää - pientä myllyä

Päivä hiljaa häipyi kohti iltahämärää,
pienet päätkin kääntyi takaisin sisälle lähtemään,
tuttu iltalaulu, väsyy västäräkkikin
enää huttua keitellä, uneen peitellään viimeiseen

Tuulen humina häivyttää
Äänet taakse taivaankannen
Puron solina pyörittää - pientä myllyä

Silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois
silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois
enää ei muuta nää, ajatus väriltään vihan sininen
Kas silmät sinestä säihkyy...

Lattian laajan peittää villamatto valkoinen
lattian laajan peittää villamatto valkoinen
seinään nojallaan kirves, raollaan ovi on eteisen
Kas lattiaa laajaa peittää...

Taakka hyvän miehen ja selkä alla sen
on vetänyt mustiin mielen, alkaa sulamaan routainen
ranka kestänyt aikoja, hymyillyt kasvot päässä sen,
koskaan ei itkuinen mieli ratkennut, vaan viimein
valunut hiekka pohjalle on...

Vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois
vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois
kansi on avoinna, toiset jo muualla, aatos viel sininen
Kas vesi kaivon välkkyy...

Mistähän riittää joka taivaalle, hopeaa kuun, tilaa tähdille
On lokakuun taivas, vaan ajassa miel'
jolloin huojuivat pellot ja pöllysi tie
Nyt hiljainen raitti matkaani vie eteenpäin

Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas

Mikähän salpaa kerta perässään pyhän hengen, hampaat kiristää
Nyt kivinen käydä raitti jo on
ja paino mi rinnassa kohtuuton
Ajoissa kun ei tehtyä saattanut sovittaa

Tähän makaamaan
Yllä taivas
Ilma kuulas

Mistähän riittää... joka taivaalle...
Hopeaa kuun... tilaa tähdille...

Tähän pistän itseni makaamaan
Ja aion myös ristini kantaa