Kotiteollisuus - ±0 lyrics
|
Tracks
01. ±0
Taon yksin sieluni mustaa varjoa
Muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
Ei keskeneräinen kuva lämmitä
Ei se tuo varjon valtaan lohtua
Hyvin osasin kyllä alkaa
Kunpa osaisin joskus lopettaa
Miksi jatkaa matkaa, joka johtaa
Rumaan muotokuvaan
Ihmisen irvikuvaan
Kapisen rakin elämään
Jämään, josta käteen jää
Plusmiinus nolla
Katson yksin luomustani yössä hohtavaa
Se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
Leikkimään "seuratkaa johtajaa"
Kulkemaan Helvettiin johtavaa tietä
02. Meren Mutaa
Kohmeisia taloja
Jäisiä, pimeitä ikkunoita
Uurteisia kasvoja
Ihmiset kuin rumia patsaita
Vaihdan asentoa
Kylkesi on kylmä kuin maailma
Enää ei naureta
Olemme totisia ihmisen lapsia
Olen kadottanut
Sieluni jonnekin, josta ei kukaan
Sitä löytää voi,
Se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pyörryksiin
Virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin
Kauppiaat käärivät minut pakettiin
Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa
Kaikki muuttuu paremmaksi
Saduissa kaikki elävät
Onnellisina elämänsä loppuun asti."
Tämä ei ole satua
Ei tule päivää onnellista
Silmänkantamattomiin meren mutaa
Samanlaista
03. Valtakunta
Tuo valo, joka näkyy tuolla
Onko se vain unta
Se Jumalan valtakunta
Siellä kai joskus
Olla voidaan
Taivaan iloissa
Piehtaroidaan
Harput helisevät,
Hartaat laulut raikuu
Ylistykset isännälle kaikuu
Mutta jossain alhaalla
Hornan holvistoissa
Kulkee Perkele
Ja noissa
Pimeissä, synkissä
Hornan sopukoissa
Laulu raikaa:
"Juokaa, naikaa!"
Komentaa Perkele
Ja mitä saikaan
Käskyllään hän aikaan
Ihminen tietää sen, että
Maailma ilman Perkelettä
On kuin viini ilman humalaa
Ja valtakunta, jossa
Hyvyys kylpee valossa
Ei sellaista ole olemassakaan!
Eikö sinne taivaaseen
Enää ketään tuukkaan?
Portilla Helvetin
On ruuhkaa
Jonon kärki tässä on
Mut missään ei näy häntää
Täällä miehelle
Riittää emäntää
Sanasta Saatanaa,
Sarvesta härkää
Ollaan kurjia
Mut eipä nähdä nälkää
04. Iäisyyskutsu
Luiset kätesi hartioillani
Painavat tonneja
Kevyt henkäyksesi on
Jäistä huurua
Eikä paikkaa johon voisi
Paeta katseesi tuomiota
Ei paikkaa paeta
Murhe seuraa murhetta ja kuolo jälkeen vaivan
Toivon että joskus voisit
Löytää piirteeni kalliosta
Tai joskus joutsenena
Tulisin luoksesi pelokkaana
Eikä ainainen tehtäväsi
Olisi kerätä miehesi
Palasia tuonelan joesta
|