On itkuvirret nilkkoihina kahleiksi sidottu
Ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
Reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
Kasvoilla hymy hyytynyt
Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
Ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
Kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
Eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
Nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
"Jos iloitset, älä sitä muille jaa
Ole yksin oman surusi kantaja
Himoitse sitä mikä on toisen omaa
Vaihda vaimosi naapurin rouvaan
Punainen tupa, perunamaa, ranta ja
Tila-auto olkoon onnesi antaja!"

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
Elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
Lippu puolitangossa pihallansa aina on
Uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
Laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
Se itsepäinen luupää makaa haudattuna
Palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

Ei riitä viisi leipää meille
Eikä riitä kaksi kalaa
Ja tuskin Jumalamme tänne
Niitä jakamaan meille palaa

Ja kun korttia pöydässä lyödään
Kuka meille kortit jakaa
Ja kun panoksia korotetaan
Kuka lainat meille takaa

Onneksi meitä on kaksi
Me täällä kaksin kuljetaan
Maailmaa, jonka halki kuin
Pikataivalta kaahataan
Kai kaikki muuttuu paremmaksi
Jos silmät suljetaan
Kuljetaan pää kylmänä
Ja pää kylmänä kuollaan
Kuljetaan pää kylmänä ja
Pää kylmänä kuollaan

Tämä pimeys on ikuinen, se
Itsensä siittää ja sitä riittää
Se nälkäänsä syö ihmisen
Eikä muista edes kiittää

Olemme viljapelto, sen
Satoa viikatemies niittää
Kaiken keskellä ihminen
Voi vain rukoukseen kädet liittää

On edessämme kirkas taivas
Tähtinen taivas
Ja pitkä ja mutkainen tie