Ajattara - Itse lyrics
 |
Tracks 01. Yhdeksäs
02. Verivalta 03. Musta Aurinko 04. Kuolevan Rukous 05. Ägräs 06. Murhamiesi 07. Tulessa 08. Manan Lapset 09. Rajan Takaa 01. Yhdeksäs
Pohjatuuli hiljaa on
Ei haavan lehti huokaa Kivellä istui kiputyttö On vain valitus vainotun Ristin rintaan poltti Sydämeen valehen vasaman Sen myrkyn juotti Nyt nostan maasta vasaran Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on hiljaa Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on kylmää Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on hiljaa Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on kylmää Hornanvaaran kivellä Yksinäni mietin Kivellä nukkuu kiputyttö Vain huokaus multaan poljetun Viha rintaa poltti Liekki tulisen vasaman Mustan mielen juotti Lihaan iskin vasaran Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on hiljaa Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on kylmää Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on hiljaa Ei tänne jää enää yksikään Kaikki on kylmää 02. Verivalta
Syvä haava rinnassansa
Harmaa on syli taivahan Murheen myrkky Saastuttaa Sairas kohtuunsa nukahtaa Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Häpeästä ei pelko kuole Kuolevaisen häpeä Harhaa kaikki tieto Vihan sallii näkevän Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Kauhun kaste Armo alistetun Olen saatana vankina jumalan Vihaa kaikki tieto Harhan sallii näkevän Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta Erivalta Eri ihminen On veri ihmisen valta 03. Musta Aurinko
Säteet mustan auringon
Vaarnat yllä syntisten laakson Vuoresta vallat väkevät Nyt kivet syttyy tuleen Hetkeksi varjot katoaa Tuhka täyttää tuulen tiet Rajalla kahden maailman Kohtaat rajalla kahden maailman Nouse luontoni lovesta Haon alta haltijani Synteni syvästä maasta Nosta tuulet tuntiessas Säteet mustan auringon Vaarnat yllä syntisten laakson Vuoresta vallat väkevät Nyt kivet syttyy tuleen Hetkeksi varjot katoaa Tuhka täyttää tuulen tiet Rajalla kahden maailman Kohtaat rajalla kahden maailman Nouse luontoni lovesta Haon alta haltijani Synteni syvästä maasta Nosta tuulet tuntiessas Hetkeksi varjot katoaa Tuhka täyttää tuulen tiet Rajalla kahden maailman Kohtaat rajalla kahden maailman Nouse luontoni lovesta Haon alta haltijani Synteni syvästä maasta Nosta tuulet tuntiessas 04. Kuolevan Rukous
Kuolevan rukous
Surmattujen sanat Ruumihin anomus Vainajan vala Nouse loista musta kuu Ylle mustan taivaan Nouse maasta musta kyy Päälle happaman maan Ylle mustan taivaan Sairas on valasi Tyhjää sanasi Orja kurjan kivesten Lepää alla multien Nouse loista musta kuu Ylle mustan taivaan Nouse maasta musta kyy Päälle happaman maan Ylle mustan taivaan Maistan pahan veresi Hurmehen kuolleen Repi kaulaa ruoste Kertoo sanan viimeisen Nouse loista musta kuu Ylle mustan taivaan Nouse maasta musta kyy Päälle happaman maan Ylle mustan taivaan Ylle mustan taivaan 05. Ägräs
Siellä Saatana kelloa soitti
Vaskirumpua piru pieksi Syötyänsä lihaa Jumalan Pieneksi kasvoi miesi Sain hetken katsoin silmiin elämää Repi tyhjäks jätti pimeään Suolainen on kyynel On veri sakeaa Siis verta sielumme näin janoaa Ägräs Ägräs Missä pimeä valkeuden voitti Sammutti valon elämän Syötyänsä lihaa Jumalan Nähtyänsä auringon Sain hetken katsoin silmiin elämää Repi tyhjäks jätti pimeään Suolainen on kyynel On veri sakeaa Siis verta sielumme näin janoaa Ägräs Ägräs 06. Murhamiesi
Hän vannoo käsi sydämellä
Naisen sydän kämmenellä Irti veisti rintaluusta Pahan naisen häntäluusta Nuoren immen laskimoita Imen lisää valtimoita Aamukasteen alla makaa Huora kunnes verta sataa Tulesta jo taivas täyttyy Palaa maat mantereen Raato riutu rekipuilla Veri vuosi sammalille Oli mieli musta murhamiehen Leikkaa valon auringon Varjot hirsipuiden Ruumisroihun hiiltyessä Pimeän seljetessä Nuoren immen laskimoita Imen lisää valtimoita Aamukasteen alla makaa Huora kunnes verta sataa Tulesta jo taivas täyttyy Palaa maat mantereen Raato riutu rekipuilla Veri vuosi sammalille Oli mieli musta murhamiehen Mieli musta murhamiehen Mieli musta murhamiehen 07. Tulessa
Sarviin tarras vuohipukin
Hörppäs verta Perkeleestä Miesin voima maasta nousi Nousi mullasta ikikirojen Tulessa minä synnyin Tulessa minä kasvoin Tulessa minä kuolen Tuleen menen sen jälkeen Kirves laski lihan leikkas Pirstoi luut polvettoman Kusi juoksi pieluksille Veri punas liperit Tulessa minä synnyin Tulessa minä kasvoin Tulessa minä kuolen Tuleen menen sen jälkeen 08. Manan Lapset
Jo varjot kutsu omiansa
Portot pieksi haarojansa Lihan surmaajat Synnin kehtoon nukutti Imettäjän rinta paljas Ruokki huorat ainuitansa Raatokarja kusta kehräs Alla lyijytaivahan Revittynä sielu arka Kutsui valta vanhempansa Kasvot kääntyi multaa vasten Neitsyt uhri manan lasten Varhain varjo peiton laski Silmät sulki kastetuilta Hauras suri päiviänsä Väki nousi hornan mailta Kouristeli korpin kynsi Raiskas vastasyntyneen Saatto usvan valon tieltä Tuhkaks poltti väsyneen Jo varjot kutsu omiansa Portot pieksi haarojansa Lihan surmaajat Synnin kehtoon nukutti Imettäjän rinta paljas Ruokki huorat ainuitansa Raatokarja kusta kehräs Alla lyijytaivahan Keuhkot keitti päitä niitti Kuolevaisen ruton siitti Pimentolan verikoira Meissä virtaa MUSTA VOIMA Kaato itse kosijansa Veri hyyty maljahansa Raatokarja verta lypsi Kanto luuta kyljellänsä Revittynä sielu arka Kutsui valta vanhempansa Kasvot kääntyi multaa vasten Neitsyt uhri manan lasten Revittynä sielu arka Kutsui valta vanhempansa Kasvot kääntyi multaa vasten Neitsyt uhri manan lasten 09. Rajan Takaa
Yö oli musta
Sitä mustemmaks kävi niin Suo kutsui kulkijaa Käski miestä syvyyksiin On mieron polulla paha Siel on Perkeleen jalan jälki Lepoon laski syntisen Oli vuode kostea kylmä Synnin peitto varjon heitti Kylmä selkään iski On hetki ennen syntymää Ja kivet hiljaa itki Verinen oli aamu Peitti kasvot kristalliin Maa kuin valkoinen sametti Takoi muistot kylmiin kiviin Ei vaskivyö kannattele Rautapaita pitele Maaemo hengen otti Kihlojansa kysymättä Yö oli musta Sitä mustemmaks kävi niin Suo kutsui kulkijaa Käski miestä syvyyksiin On mieron polulla paha Siel on Perkeleen jalan jälki Lepoon laski syntisen Oli vuode kostea kylmä Synnin peitto varjon heitti Kylmä selkään iski On hetki ennen syntymää Ja kivet hiljaa itki Ei kukaan sure haudallansa Raato yksin makaa Vieläkään ei vapaudessa Orja rajan takaa |