Kotiteollisuus - 7 lyrics
 |
Tracks 01. Hulluutta Ja Humalaa
02. Vieraan Sanomaa 03. Kaihola 04. Perkeleen Työtä 05. Murheen Mailla 06. Syli 07. Pohjanmaan Kautta 08. Raskas Kantaa 09. Hyvää Tulevaisuutta 10. Siemen Alla Routaisen Maan 01. Hulluutta Ja Humalaa
Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
On pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää Edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle Ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan Isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta Ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan Otetaan ilo irti kaikilla mausteilla Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala! On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin Ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu Ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin Että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu 02. Vieraan Sanomaa
Isoja ovat lapsuuteni puut
Alastomia runkoja Tuulettomia, linnuttomia Mustia rankoja Ei lapsena ikinä eksynyt metsään Vaikka tahtoikin Nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo Tai vaikka tahtookin Katsomme pimeyttä silmiin Unta joka ei jää Elämään kuin hetken vain Katsomme pimeyttä silmiin Unta jota ei nää Kuin pienen hetken vain Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa Mut sano vaan Se tuhanteen kertaan Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa Mut sanon vaan Ja vielä sen kertaan Epätoivo matkustaa busseissa, Metroissa, junissa Tuijottaa väsyneitä kasvojaan Pimeyttä vasten ikkunoista Nähden ruosteisen maailmapyörän Joka natisee tuulessa Kuin maailma yksin tyhjässä Avaruudessa 03. Kaihola
Rakastamme aivan kuin
Tarinaa olisi vielä jäljellä Onnellista loppua Odotamme siellä Missä Jumala nauraa kirkoille, Papeille, rituaaleille, Kauniille alttaritauluille Koko maailmalle En voi tarjota lohtua Sillä olen vain ihminen En voi tarjota lämpöä Sillä itsekin palelen Kaikki meistä hamuaa Edes pientä palaa taivaasta Kuolon kainalossa Täällä Kaiholassa Maailmassa, jossa Käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi Pilvilinnat tomuksi Haavekuvaksi En voi tarjota lohtua Sillä olen vain ihminen En voi tarjota lämpöä Sillä itsekin palelen Ja maata astelee Varjo mustuvan taivaan Yllään yön kylmä laulu 04. Perkeleen Työtä
Äidin murheenkryyni
Isän ylpeydenaihe Pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine On pienuuttaan Karussa täällä Vesien rannalla, heikolla jäällä Tahtoo taivaan tähdeksi Tai vaikka miksi Kunhan velat muuttuu saataviksi Kuin seppä rautaa Kallioita Luoja Muokkaa maailmaa tuo valontuoja Ja on... Kaunis kuin viime henkäystään Ottava aurinko Aurinko, joka mailleen painuu jo Kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko Perkeleen työtä se on Loputonta yötä, työtä neron Yö pakenee päivää Ja päivä yötä Molemmat kumartavat Perkeleen työtä Joka etenee täällä Koneen lailla Torneja taivaisiin rakentamalla Katso sitä silmiin Ilotonta Kaunista kroppaa, jumalatonta Mieltä, joka on paljon Saanut aikaiseksi Katso sitä, mitä ihmiseksi Kutsutaan... 05. Murheen Mailla
Valtatiet ovat liian leveitä
Ja vauhti tyhjää päätä huimaa Kylmästä Pohjantähdestä Yritetään repiä lämpöä, voimaa Ja asumukset täällä päin Ainakin niin kerrotaan Ovat täynnä varjoja Joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema Joskus murheen maille sade lankeaa Huuhtoen pahan meistä pois Silloin sinua pitelen, saan Kuvan miltä tuntua vois Sinä minussa Minä sinussa Mutta vain hetken lainassa Minä sinussa Sinä minussa Vain pienen hetken lainassa Aamu-uutiset ovat aina Synkempiä kuin itse aamut Ja kotipihassa riehuvat aina Esi-isien haamut Ja maailman sokea tahto On aina meitä vahvempi Liian nuorta viiniä Sen päälle lohduksi, ja Unta tai kuolema 06. Syli
Jumala on ollut hiljaa
Kaksituhatta vuotta Kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu Kuluttaa vanhuuttaan Tekohampaat lonksuvat suussa Joku vaihtaa vaipat Ei muista viikonpäiviä, ei Suurta luomustaan Poika kyttää perinnöksi Taivaan valtakuntaa Tajuton maailma on Perkeleen syli Eikä sitä voi ohjata enää Mihinkään suuntaan On peli pelattu, pallo Menetetty on Syvissä vesissä unelmat kuolevat Ja maailma on kuin Perkeleen syli Murheen kielet mielet, haavat nuolevat Ja maailma on kuin Perkeleen syli Kylmä syli! Kuka uskoo kirjoituksiin Jaksaa asuttaa maata Unelmat kuolevat Jo kohtuihin Tai jos sattuvat syntymään On murhe kumminaan Kuolema päätä silittää, sylkee Tulta lohtuihin 07. Pohjanmaan Kautta
Ei pojasta polvi parane
Kuljen kömpelöin liikkein täällä Pohjoisen maan päällä Jossa sukupuu seisoo vahvana Sen kuulen havisevan, varisevan Ja tuulipukujen kahisevan Pilkkeenä isän silmäkulmassa Olisi parempi olla Kuin melankolian vainiolla Jolla seisoo mykkä kansa Auringonlaskua tuijottaen Hiljaa valtioksi muuttuen Isän, pojan ja pontikan Nimeen täällä kaikki vannotaan Kautta pohjanmaan Yksi kerrallaan Joutuu luopumaan haaveistaan Sateenkaaren juurelta Tyhjää kirstua kotiin kannetaan Hangesta hautaan Kieltä rautaan Uudestaan ja uudestaan Ikkunoista katsovat silmät Joilla ei ole kotia Toisia kodittomia Etsien aurinkoa joka Jossain lähiön takana Makaa kai jo kuolleena 08. Raskas Kantaa
Yön valossa
Taotaan aurinkoa Toivosta uudesta Nähdään unta Mahdottomasta Tulevaisuudesta Että yön maisema Ja tunnelma, joka On kuin Golgatalla Päiväksi muuttuisi Hätä riemuksi Muuttuisi juhlimalla Vieraita tähtiä Taivas musta niin täynnä on, sydän On täynnä tyhjää Silti se raskas on Se on raskas kantaa Raskas kantaa Raskas kantaa Raskas kantaa! Turhuus makaa Päiviemme yllä Nauttii viihteestä Minä makaan Sohvalla, nautin TV-liitteestä Eikä kukaan Kerro mikä saisi Minut näkemään Etten enää Tunne ketään En itseänikään Mitä halusin? Mitä hain? Mitä sain? Mitä halusin? Mitä janosin? Mitä sain? 09. Hyvää Tulevaisuutta
Kulkee henki kaiken yllä
Mutta sen laulu kesken jää Kun romuluinen ihminen kulkee Ei mihinkään Ja ihmisten keskellä kulkee Kylmyys itsevarmana On jäiset huulet suudelmina Jokaisen otsalla Oli kädessään miekka tai aura Aina kaiken tuhoaa Vuosisadasta toiseen Mies uhoaa Viinivirran rannoilta Haudoista, kehdoista Laulu raikaa elämän Aamuista, ehtoista: Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta Täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta Sylissä pidetään kauneutta Välillä paiataan rumuutta Haistattelujen väliin Kukkia, runoutta Ja elämä on kuin juhlaa Se ikuisesti jatkukoon Viinin, tanssin ja naisten seasta Raikukoon: 10. Siemen Alla Routaisen Maan
Hämärä, aamuinen kaupunki
Makaa kuin hirviö hengetön Sen yllä musta taivas Raskas, ääretön Lähiöt eivät ole aikoihin Auringossa kylpeneet Aamun usvassa marssivat Tuhannesti kuolleet Ei elämä sammu milloinkaan Alla routaisenkin maan Siemen kytee, nukkuu maas Kunnes aurinko nousee taas Painan pääni syliisi Anna minun olla tässä Kaiholassa ikuisesti Lohtua etsimässä |