Viikate - Kaajärven Rannat lyrics
 |
Tracks 01. On Aivan Sama
02. Ajastaika 03. Vastarannan Valssi 04. Jalkamies 05. Päivän Peili 07. Ei Ole Ketään Kelle Soittaa 08. Kaisloja 09. Nuori Mies Nimetön 10. Laulu On Iloni Ja Työni 01. On Aivan Sama
On aivan sama,
minne kuljet ratsumies. On aivan sama, missä päättyy elonties. Kuihtuu kauneimmatkin ruusut, henkii syksy kuolemaa. Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa On hurma viininkin vain unta häipyvää. Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää. Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on. On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet. On huulet hurmaavimmat valan vannoneet. Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää, on polte suudelmankin harhaa häipyvää. On aivan sama, koska kuolet ratsumies. On aivan sama, koska päättyy elon ties. Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa. On aivan sama, koska kuolet ratsumies. 02. Ajastaika
Vaikka olen minä pahaa tehnyt, tehnyt oon, en tarkoittanut,
karkoittanut mutta pyytänyt takaisin palaamaan Elo kiviänsä lastaa täyteen pulkat pikkuruiset, viime kuiset vaikka makaa aloillaan Halkopinon alle kurkistan Pulkka jos sais narun paksumman Kuitenkin puutappikorkin irti narautan Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa Kiristämään kaulus alkaa, alkaa alla villapaidan, aidan takaa taas kun kopse kovenee Kupit korvaa myöden talteen, leimat lyödään aisain varteen, tarpeen sytyttää on tuikut murheeseen Halkopinon alle kurkistan Pulkka jos sais narun paksumman Kuitenkin puutappikorkin irti narautan Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa Halkopinon alle kurkistan Pulkka jos sais narun paksumman Kuitenkin puutappikorkin irti narautan Köysi saa nyt odottaa vaikka puoli ajastaikaa 03. Vastarannan Valssi
Täällä ei nauraa saa asioille, joille muualla saa
Myös ikävät asiat visusti omana tietonaan Töitä ja töitä ja kireitä vöitä ja pyhänä kerrasto puhtoinen Täällä on huveina lepo ja liemi lämpöinen Rannoilta Kaajärven kantaa laulu jos vain vois' Pilvet ei täälläpäin alemmaksi pääse laskeutumaan Mut´ ei tullut oo tarvetta katsetta maasta pois nostaakaan Kiviä, kantoja, soisia rantoja, saappaat varsineen savessa Vaan eipä leipä juoksekaan miesten maatessa Rannoilta Kaajärven kantaa laulu jos vain vois' Aika ajoin käy aatos yön helmoissa lentämään Mistä löytyisi mies täältä poieksi lähtemään Kun täällä ei nauraa saa asioille joille muualla saa ja tarkemmin silmäillen löydykään ei mitään naurettavaa Rannoilta Kaajärven kantaa laulu jos vain vois' Rannoilta Kaajärven kantaa laulu jos vain vois' 04. Jalkamies
Kolonnan kyydistä jäätiin
eikä tienoossa tuttua näy vain sääsket ne kimpussa häärii niin outo se sävel mi oksissa soi ja vaik linnutkin sinessä ilakoi Minä tervehdin levottomuutta Teitä tuttuja monta vaan viitat vieraita lie voi matkaajaa onnetonta kun ulkopuolelle tarinan jää mitä kertoilevat kuuset keskenään Minä tervehdin yksinäisyyttä Lomassa suojaisan lehdon jossa vartensa suoraksi saa minä vaipuisin sammalen kehtoon ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan niinpä levolle hyvästit heitän ja tietäni jatkamaan lähdin yks aatoksein ainoain ja taivaskin tuhansin tähdin minut ohjastaa oikeaan kulkemaan tuttu hahmo siel kättään jo heiluttaa Minä tervehdin tulijaa tummaa 05. Päivän Peili
Uusi auer saa
kaiken pysymään paikoillansa Ken moista kaipaakaan mistä olla huolissansa Tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän Tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen, tänä päivänä muistan... Mieltä ylentää pihakoivuin norjat rungot Kuinka voisi hävittää männä päivän tummat tunnot Vaan tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän Tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen, tänä päivänä muistan... Huomispäivä jälleen on numeroltaan pariton Hyvää ja parasta toivotaan etteivät kävisi peilit tummumaan Joka toisena päivänä keitän kahvia enemmän laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän Joka toisena päivänä katson peiliin hymyillen, joka toisena päivänä jaksan, joka toisena en 07. Ei Ole Ketään Kelle Soittaa
Kaikki alkoi yllättäin, iski kautta takavasemman
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan Varttitunti vierähtänee varttitunnissa, kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua, mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan Toinen ääni kellossa kun varautuu vain maltain maksamaan Asialle palaamaan myöhemmin pyydetään, kunnes aamukahvi tarpeeksi on viileää, ei siis voine valittaa, kun ei ole aikaa mitä voittaa Voiko siitä puhua, kun ei voi edes ajatella Voiko siitä puhua Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa, vaan illan tullen pelottaa Ei ole ketään kelle soittaa Viikko tapahtuneesta on kaluttu vain vesirinkilää Nyt niissäkin jo vähitellen alkaa homeläikät sinertää Hyvä ylös laittaa ajatukset viivoineen ja kolaamalla kolata myös nuoska eteiseen, vaan miten suu nyt laitetaan, kun hanki paperista loistaa Voiko siitä puhua, kun ei voi edes ajatella Voiko siitä puhua Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa, vaan illan tullen pelottaa Ei ole ketään kelle soittaa 08. Kaisloja
Laiturin nokalle käy istumaan
Vaik illaksi luvattu myrskyävää taivas on kuin ei tietäisikään Rauhaisa tuuli selällä veen Aamulla verkot laskettu on kohdalle talvisen avannon Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista Äänet liikuta ei istujaa tuulikin heiluttaa ainoastaan - kaisloja Lokkien parku kaukana soi Airosta pahaksi onnekseen tikku uponnut on kämmeneen Rannassa taivaan on viel selkeää Päivä edennyt pitkälle lie uutinen aamuinen aatoksiin vie Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin Ilme on vakava kuin laineissa kuplia Asiat vanhat taas pulpahtaa vedestä kurottautuu poimimaan nipun - kaisloja Ilta hämyllänsä muistuttaa Aika nostaa verkot jo on kun suunnan saa säteiltä auringon Vaivalla soutaa mies venettään Mielessään merkin kohdalle saa asiaa aamuista ei milloinkaan Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan Tuo olkapäänsä lohduttamaan tuuli ajanut rantaan nipun - kaisloja 09. Nuori Mies Nimetön
Yötä myöten juostuna on kaivettua hautaa
kohti paikkaa vakavaa Vihellyksen jälkeen ei kai enää avosaumaa pysty kokoon parsimaan Siellä juoksen itsekin mukanani äidin eväät sekä neuvot naapurin Puulta puulle edeten pitää elämästään kiinni vahva käsi sankarin "nuori mies nimetön" Soitto kuuluu urkujen kauempaa ääni laulujoutsenen ote vahva kylmenee sisäpuolen läpimärän käsineen Tuntolevy roikkumaan on jäänyt oksaan männyn, pojan kansan urhokkaan Kaulaani sen asetan, omastani kun on jääneet päivämäärät kokonaan "nuori mies nimetön" Soitto kuuluu urkujen kauempaa ääni laulujoutsenen ote vahva kylmenee sisäpuolen läpimärän käsineen Soitto kuuluu urkujen kauempaa ääni laulujoutsenen ote vahva kylmenee sisäpuolen läpimärän käsineen 10. Laulu On Iloni Ja Työni
Laulu se on ollut minun iltojeni ilo,
ilo ihana kuin unennäky yöni. Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäky yöni. Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni. Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni. Laulain minun elämäni nuorteena notkuu kuin kesäheinä vainioilla. Laulain minun elämäni nuorteena notkuu kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnoilla riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla. Sillä on rinnoilla riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla. Ottakaatte ilo irti elämästä ja täyttäkäätte ikävyyden lovi. Ottakaatte ilo irti elämästä ja täyttäkäätte ikävyyden lovi. Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan ja hiljainen on mullan musta povi. Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan ja hiljainen on mullan musta povi. |