Ei enempää onnenhetkiä
Ei sävyjä pimeässä
Myötä auringon sammuvan liekin
Yö alkaa meidän elämässä
Vielä hetki ja kaikki on loppu
Syvän jään pimeys mukanaan tois
Ei kyyneleet surun lämpöä jaksa
Se mikä eli on nyt kuoleva pois

Mut on yksi joka jää
Joka itkenyt ei auringon kuolemaa
Eksynyt ei kevään lupauksiin häivähdyksen purppuraa
Todistaa on saanut talvien synnyn
Valkoiseksi nähnyt muuttuvan maan
Marras nimenänsä pakkasta kylvänyt
Voiton ottanut on sisarestaan

Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi
Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen
Vain tuli hiljalleen vaikeroi
Liekki peittyy alle talven valon pimeyden

Olen miettinyt sopivaa aikaa
Kirjoittanut sanat jäähyväisten
Se mikä minut ikinä luopumaan saikaan
Tien näytti luokse parempien

Ei enempää onnenhetkiä
Ei sävyjä pimeässä
Myötä auringon sammuvan liekin
Yö alkaa meidän elämässä
Kuulle mustalle kumarran
Yömme ikuisen aloitan
Haavoista henkeni luoksesi virtaa
On aika juoksuni lopettaa

Nyt

Alas vajoan
Kauas pinnasta karkaan
Pohjan kutsuvan hiekkaan
Huudan henkeni pois

Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi
Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen
Vain tuli hiljalleen vaikeroi
Liekki peittyy alle talven valon pimeyden

Minä olen ensilumi
Paino hartioilla puun
Peitto uneen vaipuville
Valo synkän marraskuun

Riisut ylpeytesi edessä minun
Ja turvaudut minuun kuin jumalaan
Katsot ylös yli surun mutta
Taivas on lohduton
Sinä itket
Sinä ...vain itket
Hitaasti kun minä sinua raiskaan
Käteni kylmät kosketukseni jäätä on
Silti sulan pinnalle vartalon

Minä olen jäinen virta
Portti olen tuonelaan
Surusi jos jätän tänne
Yötuuli vie sen mukanaan

Taas muistot vaanii, muistot vaanii
Ikkunan takaa tuijottaa
Aamuaurinko kohmein sormin, kylmin silmin
Ruutuun koputtaa
Ja mä istun kanssa valonsäteen
En jaksa odottaa huomisen tuomaa kaunista,
Kaunista kuolemaa

Minä katson kaukaisuuteen
Näkemättä tulevaa
Minä elän eilisessä
Elän sinun kuolemaa

On kylmä yksin aamuyö
Unet tämän hetken läpi eivät kanna
Minne meen
Kun ikuisuuden kasvot nään
En usko jaksavani pidempään
Mä tuskin elän huomiseen

On kylmä yksin aamuyö...

Minä olin ensilumi
Sinä olit maa
Antaisin mitä vaan
Jotta sieluni rauhan saa

Kuka pyhää sotaa lietsoo
Kuka rankaisee
Vääräuskoiset ja huorat
Kadotukseen

Kuka silpoo mielen muottiin
Hyvän ihmisen
Kuka mielen vapaan sitoo
Sanaan totuuden

Se olet sinä...

Odottaako kadotus jos
On sielu vapaa
Vain itsensä myyneet
Paratiisissa tapaa

Kuka kääntää katseensa pois
Kuka Juudas on
Hylännyt vaiheen jossa
Elämä on loputon

Se olen minä...

Kuka palvoo Saatanaa

Niin hiljaa vaeltaa lumi maahan
Routa valkoisen peitteen kasvoillensa saa
Kumartaa metsän lapset jäistä tuulta
Suuri hiljaisuus sen helmoissa laulaa

Minä luotan jään siniseen siltaan
Se minut yli syvän lammen kantaa
Ja yhtälailla sinun tuloosi
Suuri hiljaisuus viestin antaa

Älä vie minua nyt
Viimein maailma on kaunis
Ehkä tulosi teki sen
Mutten ole vielä valmis

Jos viiman otat kasvoiltani
Ja tuulen laulun tahdot vaimentaa
Minulle jätä edes aatokseni
Joiden sisään voisin nukahtaa

Älä vie minua nyt
Viimein maailma on kaunis
Ehkä tulosi teki sen
Mutten ole vielä valmis

Ajanratas kääntyy ja kääntyy,
Metsästettävä ei kuule metsästäjää
Ilmestys on käsillä, hetki koittaa
Kaaos on vapautumaisillaan maailmaan

Todellakin, jokin ilmestys on käsillä!
Todellakin, toinen tuleminen on käsillä!
Toinen tuleminen!

Ja jossain hiekasta erämään
Nousee hahmo, leijonan ja ihmisen,
Katse tyhjä, ja armoton kuin aurinko
Yllä kiertelevät haaskalinnut luovat siihen
Alati liikkuvat varjonsa

Pimeys laskeutuu jälleen, mutta tiedän nyt
Kaksikymmentä vuosisataa kivistä unta,
Haudattiin painajaiseen

Ja kohti Bethlemiä käy pedon tie,
Ja kun koittaa tuo ennustettu yö
Veri oljet värjää, seimen kuolema täyttää

Ihmiset, omaan uskoonsa hukkuvat,
Omaan miekkaansa kaatuvat.
Tekopyhät valehtelijat!
Minä olen nostava uuden valtakunnan!

Sadasta sata, tuhannesta tuhat ihmistä
Minä olen silmilläni sokaissut, miekallani halkaissut,
Tulta minä syljen teidän päällenne,
Jäistä tulta, helvetin merestä.
Minun vihani tuli on syttynyt, ja se on palava ikuisesti!

Kosmisessa ylivertaisuudessani minä hallitsen teitä!

Teidän armonne, teidän säälinne, teidän inhimillisyytenne lakkaa olemasta.
Te luulette, että kuolema teidät pelastaa.
Kuolemasta luulette lohdun löytävänne.

Mutta katsokaa! Kuolema on heikoille!
Minä elän ikuisesti, olen yläpuolellanne!
Minua teidän hyvyytenne ei saavuta, minä olen myötätuntonne ulottumattomissa.

Ja minä tunnen teidän ajatuksenne, ne ovat turhia, merkityksettömiä.

Minua teidän hyvyytenne ei saavuta, minä olen myötätuntonne ulottumattomissa.

Keskiyön aikaan
Varjot nousevat
Haudoistaan
Syrjäisellä, ikivanhalla
Kirotulla hautausmaalla
Kuolleet heräävät ikiunestaan
Ihmiskuntaa rankaisemaan

Tuho odottaa
Totaalinen kuolema
Kaikki elävä katoaa
Elävien kuolleiden armeija
Marssii kohti kaaosta
Sotarumpujen kumistessa
Julistaen Armageddonia

Kun kuolleet elävät
Elävät kuolevat!

Revityt ruumiit peittävät maan,
Ihmiset puhelinpylväisiin ristiinnaulittuina
Moderni Via Dolorosa

Astu kiviseen puutarhaani
Mieleni kyiseen peltoon
Sukella syvälle mieleeni
Korjaa sato Kieroituneen mielen

Käy läpi mustien marmori porttien
Surrealistisen kauhun gallerioiden
Sukella syvälle mieleeni
Hulluuden takamaille

Vihani, kahletsimaton
Raivoni, tukahduttamaton
Pimeys, läpitunkematon
Ihmisviha

Henkäyksen viimeisen, alla tämän auringon
Kuiskauksen maanisen, alla lokakuun kuun

Vain yksi luoti
Yksi veto liipasimesta...

Auringon valoa kirkaampi, se salamana pimeässä loistaa
Talvi yötä synkempi, aseen suuliekki

Toiseen todellisuuten
Matkaan, pimeyteen
Jumalalliseen valoon,
Mustaan.

Vain yksi luoti
Yksi veto liipasimesta...