Valtakunta pohjoinen
Ei aina se rauhaa huokunut
Nuo vuoret kansan gnollien
Myös kansa toinen on omakseen halunnut

Povesta vihreän verannan
Rinteeltä vuoren jyrkän
Varrelta joen ylvään
Maakansa mahtinsa saa

Vaan mahtiaan tuota eivät omista
Eivät vihreää niittyään saa
Ei kansalla maan ole paikkaa
Jonne majansa rakentaa

Niin käy sotaan kansa pieni
Jotta kuihtuisi tyystin ei pois
Vaan vastassa kansa on suuri
Jota kaataa asein ei vois

Kuka ongelman suuren ratkaisee
Mistä toivo kansalle maan
Sen tietää saattoi jokainen
Kansa haltiain paikalle kutsutaan

Niin on ratkaisu lopulta selvä
Ja sodan haavat paikataan
Mutta gnollien ikeen alla
Kansa maan saa asustaa

Poika nuori metsässä varttuu
Druidi prinssiä opettaa
Lopulta miekkaan hopeiseen tarttuu
Totuuden tietää saa

Vihaa
Katkeruus
Mustaa
Mielen

Vihaa
Katkeruus
Mustaa
Mielen

Jälkeen vuosien kahdenkymmenen
Jälkeen sodan ja ajan tuskaisen
Miekka hopeinen verestä kastuu
Miekka hopeinen rinnassa uinuu

Vaihtuu valta välillä veljien
Toisen unelmat edestään viiltää
Koston miekka hopeinen

Se mielen valtaa
Ei armoa anna
Ei heikkoja valikoi
Se mielen valtaa
Silloin toivonsa rippeet joka ainoa menettää

Uni mielen tuskaisan
Kuva kaikken pahimman
Kivun rintaan nostaa
Veri suonissa kuohahtaa
Loitsu pedon suurimman
Unimielen valtaajan
Vihan ylleen kasvattaa
Vie rauhan muassaan

Se mielen valtaa
Ei armoa anna
Ei heikkoja valikoi
Se mielen valtaa
Silloin toivonsa rippeet joka ainoa menettää

Tuon pedon loitsun mahtavan
Niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan

Synkkä ja pimeä on mieli pedon uhrin
Se vihassa kylpee ja tuskasta juopuu, niin on sen valta suurin

Tuon pedon loitsun mahtavan
Niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan

Unelmaa
Et yhtä ainoaa
Et muistoa kaunimpaa
Mitään et pitää saa
Vain surua ja tuskaa
Epätoivoa valtavaa
Mieli onneton halajaa

Vaan kauaa ei kestätuo vihan valta
Ei ikuisuuksiin se kanna

Kuinka kauan voi pahuus johtaa
Kuinka kauan voi pelon armoilla mieli vaeltaa
Ei ilman toivo voi johtaa
Ei silloin valta kestää saa
Ilman armoa valtiaat vie kansansa kapinaan

Kääntyy kansa petoa vastaan
Ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan

Vaan niin kääntyi taika tuo, vastaan loitsuaa pahinta
Ja niin taas unelmat nuo, vapaana lentää saa

Oli aika viidennen kuninkaan
Maassa peikkojen
Se oli aika vaaran ja pimeyden
Aika valtikan pahuuden
Tuon valtikan mustan ja rautaisen takoi seppä kääpiöiden
Hän oli vankina suurpeikkojen
Vankina pahuuden
Piti valtikasta syntyä vallan väline kuninkaalle peikkojen
Mutta viha takojan muotoili siitä pimeyden ikuisen

Joutui valtikka käsiin Dragulonin
Tuon kuninkaan lohikäärmeiden
Niin hän vallan sai yli kansojen
Yli merten ja maiden kaikkien.

Ja tuota valtaa pimeys johdatti
Ja tuota valtaa Dragulon käytti

Vähitellen taipui ruhtinaat
Vähitellen kaikki kuninkaat
Vähitellen orjina pahuuden oli kansat ja valtiaat.
Pian tajusi Dragulon mahtava
Tuon viekkaan juonen pahuuden
Mutta oliko jo liian myöhäistä
Joko vallan oli saanut se ikuisen

Ikuisen

Kaikki kansatkin valtaansa alistaen
Pahuus näivetti kansoja vähitellen
Niin sai Dragulon kohtalon samaisen
Jota jakanut oli hän nauraen

Oli aika tullut rakkauden
Oli aika tullut ystävyyden
Välille kääpiöiden ja haltioiden
Välille ikuisten vihollisten.

Niin taottiin symboli rakkauden
Uusi valtikka väriltään kultainen
Sen päähän smaragdi punainen
Timantti hyvyyden ja rakkauden

Oli aika tullut haltiain
Oli aika pahuus kaataa
Oli aika rakkauden valtikan
Musta valtikka hautaan saattaa

Oli aika tullut haltiain
Oli aika pahuus kaataa
Oli aika rakkauden valtikan
Musta valtikka hautaan saattaa