Kuolevaiset kasvotusten
Viha viilaa välessä
Kiihko harha ajatusten
Humalassa täskä hetkessä

Ja vain tahtoonsa luottaa

Tulee murhatusta murhaaja
Paimen polttaa lampaansa
Sitäkö huorat itkee hangella
On mies on tappaja

Ja vain tahtoonsa luottaa

Aamu usvan astuvilla
Vaino miehen askelilla
Vihan syöttää surevilla
Oman lihan palkehilla

Katso nyt tätä sinä saastainen huora
Kuinka kuiva veri pukee
Katso kaihoa silmissä sen
Siinä lukee hetki viimeinen

Kuinka se sielusi raiskaa
Omaa sääliään toistaa
Sait vain sokeuden, mutta halusit näydä
Halusit vain että voisin jäädä

Ja kun sitä viedään hautaan
Saattaa miettien vikojaan
Vihaansa itkien huutaa
Ja itseltään kaulan taittaa

Taivas lyijynä hohkaa
Kurjuus vain päiviä syö
Hylkynä raatosi makaa
Kunnes soittaa sydänyö

Tämä on polkuni
Muut siltä eksyvi
On vain pohjaton koski ilmaan siltaa
Kun kahlaat läpi kivien virtaa
Kun ikävain pelko iskee suoneen
Ja säälin koirat hiljaa kuolee

Nyt uhri tuokaa
Siitä verta juokaa
Ja kun juot oman veresi
Voin haistaa pelkosi
Käänny tieltäni
Täältä et palaisi

On vain pohjaton koski ilmaan siltaa
Kun kahlaat läpi kivien virtaa
Kun ikävain pelko iskee suoneen
Ja säälin koirat hiljaa kuolee

Tulivat tänne
Ruumiinsa muille jakamaan
Ollaksensa uhrit
Valmiina alistumaan
Vannot ettei henkesi palvele ketään
Mutta et voi ilman ruumistasi elää

Tämä on elämä
Tässä kuolet
Vasta verestäsi onni
Lautuman
Tämä on elämä
Jossa kuolet
Se on hauta
Ei taivas katuvan

On vain se maa
Jonne yksin jäätyy
Kun joku nousee
Siita maksaa, kiihen nääntyy
Vannot ettet näkisi enää ketään
Mutta ruumiisi ei voi ilman muita elää

Uhrit pahan kaunojen
Sielun valtaa palvoen
Haureuttan hautoen
Juoksee loukse Ajattarojen

Te saatanan kurjat ette tunne elämää
Minka pitää käsissään sillä viilletään

Ja kun se vuotaa kuiviin
Sinun on ruumiinsa sen
Sinun on ruumiinsa sen

Väärätty on kohtalo
Aina kätensa likaa
Makaat alla porttojen
Yksin, mutta säteillen

Nyt varjot kiittää
Tätä et voi siittää
On kuin hirsipuulintu
Sen siivet ovat leikanneet
Kuinka tahtoisit tappaa
Et vain löydä hautaa
Jonne itsesi laskisit

Kuinka vihaatkaan maailmaa
Tätä pelcoa ei saa sammumaan
Pelkäät sanoa hyvästi
Pelkäät ikuisesti

Missä totuus palaa
Sienen lailla kasvaa
Pimeni mieltäsi halaa
Saattaen yön rontaan
Hukut sakeaan liemeen
Elämä kaatuu viereen
Etkä löydä hautaa
Jonne sen laskisit

On käsi musta
Se vapisee
Leikkaat irti
Siita matoja sikisee
Lyö valo silmään
Kuin ruosteinen naula
On yksi kivi pois
On yksi reuna
Ja sora jyskää kannella
Käskee sinun vaieta
Itkee päälle palavaa tulta
On yksi muisto, on yksi hauta

Kun tahtomattaan syntyy
Se kuolleena elää
Vain tahtomattaan syntyy
Aina kuolleena herää

Sinä sokea
Nyt virtesi laula
Silmään lyö
Ruosteinen naula
Olet sitä mitä et näe
Ja näet vain sen mitä et ole

Se on kuusi jalkaa
Mittani harmaa
Ja vain se kuusi jalkaa

Voi viedä sen harmaan
Onko sielusi puhdas
Onko sielunsa puhdas sen
Kun pelko tappaa laupeuden

Sen veri kertoo
Mitä saa sitä antaa
Mutta veri on halpaa
Kun kaatuu omaan rautaan

Olet raivosi orja
Oman vihasi luoja
Sen teräksellä haastaa
Et enää näe tätä saastaa

Ota kädestä kiinni
Se loppuasi ohjaa
Hädässä orjansa rukoilee
Kiskoo kurjuden pohjaan
Lihaan nimensä kirjoo
Läpi luun, läpi ilon
Polttaa pinta ruosteen
Kun armo kohtaa pahan

Repien se sielua vuolee
Kun jotain itsessä kuolee
Viiltää läpi varjojen
Huudot alta hautojen

Käki hengessään surman
Sydämessään kalman kutsuvan
Ketä himonsa palvelee
Toi kuolema äpäreen
Kun suru raapii arpiaan
Tahtosi pois nylkien
Kun tuuli ampuu selkään
Kirouksella sylkien

[Instrumental]