Kauan kulkenut oon...
Tähdet minua varjelkoon...

Susi hetkensä hukkaa
Ennen kuin alkanutkaan
On aamu ja helminauhain lailla kaste kimmeltää

Ei ole matka miestänsä vailla
Vaan niin kuin kuninkailla
On mieli kun päällä tähdet käyvät kärjet etelään

En arkeen ahtaaseen minä mahdu kuitenkaan,
Miksi tarviikaan, päivät päättyisi kalpaten

Kauan kulkenut oon
Minä tähtien teitä
Ja tähdet minua varjelkoon
Kun tuulessa Tuoni tuoksuu
Kauan kulkenut oon
Minä tähtien teitä
Ja tähdet minua varjelkoon
Kun tuulessa Tuoni tuoksuu

Taas rannalla raita
Itkee sadesunnuntaita
Vaikka turhaan mustan murheen alle täällä näännytään

Kas kun ovat tähdet meille
Kuin uni uupuneille
Tai kadotus kadonneille jotka eksyivät elämään

En! Arki rattailleen vaikka pyytää nousemaan,
En minä nousekaan kun saappailla seitsemän seimen kävelen

Kauan kulkenut oon...
Tähdet mua varjelkoon...

Kauan kulkenut oon
Minä tähtien teitä
Ja tähdet minua varjelkoon
Kun tuulessa Tuoni tuoksuu
Kauan kulkenut oon
Minä tähtien teitä
Ja tähdet minua varjelkoon
Kun tuulessa Tuoni tuoksuu, tuulessa tuoksuu

Ei pelkää mies mäkiään, ei kengät kavioiden kopsettaan
Sen tietää kansan rivit syvät kuinka loivat kupit oksettaa
Täällä tavat vanhat tiskille tuodaan
Vaikka nälkä on, ehtoollinen juodaan
Sitten oman kylän raitit pojat miehiksi opettaa

Kun Noutajakin viheltää
Tätä kivi-iskelmää!

Taustapeilin kuvittaa kaunis, liekehtivä pihamaa
Luiset piikit harjaavat jo nimismiehen kiharaa
Tuttu tie, tutumpi kallioleikkaus,
Pienet siivet ja viimeinen veikkaus
Tämän vuoksi voima urhojen uurnissa mitataan

Kun Noutajakin viheltää
Tätä kivi-iskelmää!

Kellot käyvät jo valmiiksi seisovaa aikaa
Kellot käyvät jo valmiiksi seisovaa aikaa

Kuorossa kaikki lauletaan
Kuorossa kaikki lauletaan
Kuorossa kaikki enkelten lailla
Samasta nuotista, henkeä vailla

Sora kuin sateen ropinaa
Taivaan kantta rummuttaa
Ja sitä samaa sävelmää
Noutajakin viheltää
Se on kivi-iskelmää!
Se on kivi-iskelmää!

Kattotuoliin asti katselen
Kämmenet kylmät kastelen
Monokkeliin ennenkin on sahattu
Herrasmies liituraita ja hattu

Fortunan kuulia
Suopeiden naisten huulia
Rohkeata miestä onnetar kiittää
Sängyn päätyyn loven veitsellä niittää

On elämä puuttuvan kortin värinen

Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin
Sysiässä sielun kuvastin
Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin
Nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin

Haavanlehdet työkseen vapisee
Loimen alta laasti varisee
Sokot vierivät kuin käärien sätkää
Rouvaseurueessa kaivataan jätkää

On elämä puuttuvan kortin värinen

Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin
Sysiässä sielun kuvastin
Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin
Nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin

Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin
Sysiässä sielun kuvastin
Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin
Nyt on Sysiässä sielun kuvastin

Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin
Sysiässä sielun kuvastin
Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin
Nyt on Sysiässä,
Sysiässä, nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin

Muistaisin kaiken jos vain osaisin
Miten tuuli kääntyi jo alkumatkasta takaisin
Miten pihapolun loppuun lakaisin
Ja vuoteeni petasin samaan aikaan kun toisissa makasin

Sinä iltana puhuit kuin kappalainen,
"Miten meistä jokainen on varmasti arkkunsa arvoinen"
Ja kuka tarvitsee arkkuunsa avaimen,
Jonka sisällä aarre lepää, sydän luvattu ja kultainen

Mieli tyyni on
Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen
Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen
Me oikein teimme vaikka
Hetken pahan balalaikka soi,
Nyt minua viimein
-Mieli tyven tuudittaa
Petäjäveräjää keinuttaa

Mieli tyyni on
Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen
Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen
Me oikein teimme vaikka
Hetken pahan balalaikka soi,
Nyt minua viimein
-Mieli tyven tuudittaa
Petäjäveräjää keinuttaa

Mietin pääni puhki kuinka kerrotaan
Miten tällä tiellä takin sijaan jalkapohjat aukeaa
Ja ristin merkein varusteet todetaan
On myöhä vaan ei myöhäistä kääntyä kotiin palaamaan

Minäkään en uskonut, mitä leveämpi tie
Sitä leveämmin käyvät tummat pilvet kanssain käsikkäin
Siks tätä pyydänkin vaikka olen mies,
Joka vihkiraamattua pitää hyllyssäkin väärin päin

Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään
Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Ennen kuin armas aikamme ehtyy ja kuihtuu ja iltaan katoaa

Vaaralle vaaksa ja virsta vääryydelle
Miks kuolon puntarilla vaan kohtalot nää punnitaan
Ja maljan saa nostaa silloin vapaudelle
Kun kettinki on kylmää ja nilkkojakin kolottaa

Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään
Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään
Vie minut kotiin, vie minut kotiin
Vie minut kotiin!

Vain sumu joella soutaa
Harsoairot vettä tuskin koskettaa
Syys pois omansa noutaa
Kesän helmat matkalaukkuunsa laskostaa

On hetki, jolloin ajan soisi lentää,
Pyytää mukaansa ja sielua keventää

Taas laillasi tanssii
Usva uljas, järven valkeaan verhoaa
Hiipuvan suven viime valssiin
Ventovieras julkeaa kumartaa

On hetki, jolloin kuulasta unta tuijotan,
Leijailevaa kuolon lunta

Ota syliis tämä yö
Sinun annan sitä kantaa
Syksyisen veden rantaan jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin
Niin käy kaikki paremmaksi
Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Viileän elokuun viileä, öinen poski
Silkkisen sinen haituvaa silitän
Viileän elokuun viileä, öinen poski
Vierittää vesiänsä mutta ilman ikävää

On hetki jolloin samaa unta tuijotan,
Leijailevaa kuolon lunta

Ota syliis tämä yö
Sinun annan sitä kantaa
Syksyisen veden rantaan, jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin
Niin käy kaikki paremmaksi
Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin
Syksyisen veden rantaan, jota kerran kuljettiin
Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Voiteista vanhimmalla minut huuhdotaan
Kölni korkataan, kuontalo jaetaan
Ennen kuin olo on levoton, pelko ottaa lapion

Oravanpyörä juo ja liikkuu luotolla
Eilen oli hyvin, nyt parempi olla
Kun on näin valkeat lakanat, ihon väriin sopivat

Aaa, itke vaan itkijänainen
Ei elo halvinkaan ole ilmainen
Itke vaan itkijänainen
Minä sinut kuulen kuten tuonilmainen

Kolmas aamu sukan varret suoristaa
Palkittu piha huojuu neliapilaa
Kuitenkin naapurit ja korpimaa, ne tuijottaa kuin vainajaa

Voiteista vanhimmalla minut huuhdotaan
Pahan päivän varaksi alas lasketaan
Onhan nyt kukkaro povessa, nimi oikein ovessa
Vapaana kulkea, sielun holviin palata

Aaa, itke vaan itkijänainen
Ei elo halvinkaan ole ilmainen
Itke vaan itkijänainen
Minä sinut kuulen kuten...

Aaa, itke vaan itkijänainen
Ei elo halvinkaan ole ilmainen
Itke vaan itkijänainen
Minä sinut kuulen kuten tuonilmainen

Ontui mies vaivalloinen
Urho työtön ja onneton
Pihassa pöydästä toiseen
Kukkarosta kukkaroon
Toivoi almua avuksi
Yhtä markkaa elannoksi
Kolikon helpompaa elämää

Kiinni pysyivät rahahanat
Ummessa aarreukset
Ei ojennu avun käsi
Koura killingin keralla
Jatkoi matkaa urho työtön
Miesi mustanpuhuva
Tuntija tummuvan taivaan

Vaihtoi pihan puolikasta
Uus ol edessä alue
Toivon kanssa käsitysten
"Jospa täällä tärppäisi", kun
Notkui pöydät patojen alla
Niiasivat runsasta ruokaa
Yltäkylläisyys ylinnä

Vaan kahta verran kauheammin
Tupla ilkeyden ivalla
Toivotettiin urhon muoto
Kehotettiin kerjäläinen
Helvettiin nyt heilahdella
Ottaa suunnaksi etelä
Kulkea kuumuutta kohti

Ukko kääntyi kantapäillään
Varsin paikalta pakeni
Miesi mustanpuhuva
Tuntija tummuvan taivaan
Painoi mieleen pahan sanan
Toivotukset Tuonen maille
Virkkeet vihoviimeiset

Niin vierivät vuodet rivissä
Ajast' ajat asennossa
Kunnes soitti Tuonen laulu
Kohtalo miekkosen vapautti
Urhon ontuvan toimistaan
Raskaan kerjuun raadannasta
Elämästä erakkomielen

Alkoi matka joen vartta
Manan ojalla edetä
Kohti merta kuumanlaista
Ulappaa tulen ikuisen
Odotti vastassa miekkosta
Hehkuvan hiilloksen herra
Päällikkö paikan alavan

Miehelle työtä tarjosi
Työttömälle virkatointa
Pestiä aalloilla petojen
Hiilloksen hoitamishommaa
Kurjuudesta kun kaiken tiesi
Kuolon synnit kummeinaan
Onnettoman elämän mitalla

Pesti oli miehen mieleen
Haluttu tuo hiillostoimi
Liekkimeren lautturina
Lossivahtina vainajain
Uniformu ukkosesta
Prässit sirkkelin teristä
Kiehuvaa pikeä poletit

Ensi aamu uuden toimen
Sarastus askareen alkavan
Saattoväkeä rantaan saapuu
Tulijaa tutun oloista
Kadonnut kiusaajan nauru
Itku ilkkujan iholla
Huokaus hipiällään
Marraskedellä kauhun varsi

Työmies viimein hymyilee

Maailma valmistaa valmista maailmaa,
Joka ottaa ennen kuin antaa
Laskee käsistään kuin kantaa
Saa kukin vuorostaan kuorostaan irrottaa
Sitä kivistä kielen kantaa
Laulun, joka hetkeksi parantaa

Viilenneet valot valaisevat taloja,
Joiden sisältä elämä kaikuu
Katovuosien muistelot vaipuu
On hyvä käydä taas yhteen ja unohtaa
Vastatuulien, huolien kaipuu
Silmän säteellä pimeyskin taipuu

Ei meillä hätää, ei meillä hätää

Taivas on nyt ensimmäistä kertaa
Niin yksin kuin se yksin olla voi
Yksin tuo tapailee kantelettaan
Ja yksin taivaan kannel yötä soi
Yksin taivaan kannel soi!

Kalkkiviivat kuljetaan jokainen omillaan
Musta vaihtuu valkeaan, tyhjien pantit tusinaan
Taivas saa odottaa ensimmäistä tulijaa,
Kun pyöreät kantit, elämän lantit
Ne vierivät viimein petäjäveräjäin suuntaan

Taivas on nyt ensimmäistä kertaa
Niin yksin kuin se yksin olla voi...

Taivas on nyt ensimmäistä kertaa
Niin yksin kuin se yksin olla voi
Yksin tuo tapailee kantelettaan
Ja yksin taivaan kannel yötä soi
Taivas on nyt ensimmäistä kertaa
Niin yksin kuin se yksin olla voi
Yksin tuo tapailee kantelettaan
Ja yksin taivaan kannel yötä soi!