Valonkantajat - Vastavirtaan lyrics
Tracks 01. Loppusuora
02. Katso Maailmaa, Se Palaa 03. Vastavirtaan 04. Se Mitä Luulit Onnen Vastineeksi 05. Kylmyys 06. Valmis Lähtemään 07. Ruosteinen Kuu 08. Pelon Valtakunta 09. Sumujen Harso 01. Loppusuora
Minun tonttini kasvaa metristä heinää
Ei ollut minusta tänäänkään sitä nurin niittämään Ranteenvahvuista koivua pitkin seinää On niin paljon mitä minun pitäisi, mut' en pysty tekemään En pysty tekemään Kun kaikki tuntuu turhalta ja mitä rakensin ei kestä En tiedä ketä varten edes yritän Ja tämä ahdistus, se kasvaa vaikka sitä kuinka koitan estää Nyt loppusuoralle tulleeni käsitän Viinapullosta lohtua suoraan suoneen On helpompi niin unohtaa miten vähään kykenin Peilissä kasvot miehen pystyyn kuolleen Niin riutuneet ja väsyneet Että kuvaa säikähdin, itseäni säikähdin Tulitko katsomaan, mitä on surkeus, mitä se on kun mieli hajoaa? Tulitko kertomaan, että vain toinen ihminen voi tämän miehen pelastaa? Ei sitä toista ihmistä ollut koskaan! Loppusuoraa taivallan Askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin Ei kukaan jää mua kaipaamaan Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi Niin jäi, askel askeleelta lähemmäksi kalkkiviivaa päin Ei kukaan jää mua kaipaamaan Kun jo kauan sitten ihmissuhteet telineisiin elämäni jäi 02. Katso Maailmaa, Se Palaa
Katso maailmaa, kuule kuinka aseet laulavat
Kun oikeutta väkivalloin taas haetaan Liekö auttajaa, joka puolella ois kummankaan Vaikka nimeensä noin kilpaa vannovat Ja niinpä kuullaan taas Kuinka taistelussaan väärää vastaan Tulee lisää uhreja Molemmilla puolilla Katso maailmaa, se palaa Kuule kuinka he huutavat nimeä Jonka puolesta taas kansa toista vastaan sotien käy Samaa uutista jo tuhat vuotta toistettuna Vaikka kauan aikaa sitten jo piti olla täällä sodan viimeisen Eipä aikaakaan, kun järki jälleen haudataan Ei malttaneet he neuvotella, siis sotimaan He eivät halua ilman uskomuksia kulkea Eivät antaa muille vapautta valita Kuinka toista rakastaa Kuinka antaa uuden tiedon tulla ja vanhan korvata Se pelastus ois maailman Katso maailmaa, se palaa Kohti pimeää Jonka puolesta taas kansa toista vastaan vihaten käy Samaa uutista jo tuhat vuotta toistettuna Vaikka kauan aikaa sitten jo piti olla täällä sodan viimeisen 03. Vastavirtaan
Hän katsoo eteenpäin, ei eiliseen
Vaikka käsky kuuluu väistää miestä Ja vaikka yhteiskunta tuomitsee Hän on päättänyt sen voiman haastaa äänellään Vapaus haaveissaan siintää Vielä kerran kai saa Sorrettu onnestaan kiittää Tuota taistelijaa Vastavirtaan nainen soutaa Tahtoo rakkautensa oikeuttaa Aallot vahvat lyövät vastaan Eivät silti mieltään lannista Ei suostu kohtalossaan kulkemaan Joka puolestansa kaiken määrää Ei haaveestansa koskaan luopumaan Vaikka ratkaisunsa vaarat hän varmasti ymmärtää 04. Se Mitä Luulit Onnen Vastineeksi
Vuosi vuodelta valvontaansa tiukentaa
Kunnes tuntuu ettet voi hengittää Se ihminen johon rakastuit On aivan toinen, nyt Hän ehtojensa mielivaltaan painostaa Ja iskuin vastalauseet keskeyttää Käsityksensä rakkaudesta on sairaalloinen Sairaalloinen Nosta pääsi, avaa silmäsi ja katso eteenpäin Et kanssa tahtos' sortajan voi enää käydä käsikkäin Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää (Et jää, et jää, et jää!) Hän pelon ilmapiirillä kotianne linnoittaa Vaikka turvaa et saa sieltä ensinkään Ulospääsystä tahtoo tehdä vaivalloisen Vaivalloisen Nosta pääsi, avaa silmäsi ja katso eteenpäin Et kanssa tahtos' sortajan voi enää käydä käsikkäin Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää Et jää Se mitä luulit onnen vastineeksi oli vangin elämää On aika mennyt häivyttää Kun vapauden saat tuntea et enää päiväksikään vangiksensa jää (Et jää, et jää, et!) 05. Kylmyys
Kuulkaa
Kuulkaa toivetta hauraan ihmisen Huutoa hiljaisen Nouskaa Nouskaa kyydistä ainaisen kiireenne Jääkää vierelle Keskellä kylmyyden Helpompaa on sinun katseesi kääntää pois Muurissa jäyhyyden Myötätuntosi peittää Tulkaa Tulkaa auttamaan kurjuuden kulkijaa Huolensa kuulemaan Nouskaa Nouskaa alhosta kyynisen maailman Toisesta piittaamaan 06. Valmis Lähtemään
Kuvat piinallisen kamppailun
mieleen arven kaivertaa Muistot jäävät vaikka hän jo poissa on Ei tällaista voi kukaan unohtaa Hän oli valmis lähtemään Niin väsynyt elämään Otteen elonkierron reunasta irti päästämään Hän oli valmis lähtemään Ei tahtonut enempää Silti joku toinen päätöksellään tahtoi kärsimystään pidentää Kipu riistää ihmiseltä kauneuden Kaiken alleen murentaa Hän riutui viikkokausia vain toivoen että joku kärsimyksensä lopettaa Hän eli täyden elämän ei toivonut enempää Vain ettei joutuis turhaan kärsimään Hän eli kauniin elämän Siks' kuuntele pyyntö tää: Hänet kauniisti myös päästä lähtemään 07. Ruosteinen Kuu
Kuvat piinallisen kamppailun
Mieleen arven kaivertaa Muistot jäävät vaikka hän jo poissa on Ei tällaista voi kukaan unohtaa Hän oli valmis lähtemään Niin väsynyt elämään Otteen elonkierron reunasta irti päästämään Hän oli valmis lähtemään Ei tahtonut enempää Silti joku toinen päätöksellään Tahtoi kärsimystään pidentää Kipu riistää ihmiseltä kauneuden Kaiken alleen murentaa Hän riutui viikkokausia vain toivoen Että joku kärsimyksensä lopettaa Hän eli täyden elämän Ei toivonut enempää Vain ettei joutuis turhaan kärsimään Hän eli kauniin elämän Siks' kuuntele pyyntö tää: Hänet kauniisti myös päästä lähtemään 08. Pelon Valtakunta
Yöllä yksinäinen ei taaskaan unta saa
Hän ajatustensa sekamelskaa tahtoo tuulettaa Nyt yksin tietä kulkee, vaan on toinen seuranaan Se viljapellon yltä tuijottaa Ruosteinen kuu takana tähkäpäiden Haikeutta heijastaa Ruosteinen kuu, taivaalla yksinäinen Kaltaistaan lohduttaa Lohduttaa Samaa matkaa käyneet ovat nyt jo vuosia Mies ja kuu, äänettä, mutta täynnä sanoja Kuu miehelle taas kertoo sen mitä kaipasi: "Jos minä yksin pärjään, selviydyt sinäkin" 09. Sumujen Harso
Se onneksenne annettiin
Kai pahuudelta mieltä suojaamaan Ei harson alle jäänyt nähnyt mitään Ja vaikka onnen luvattiin Kaiken raskaan jälkeen kääntyvän Ei koskaan käynyt niin Väistyy sumujen harso pääsi päältä Ja uudesti kaiken näät Päättyy kipujen taival etkä huomista pelkää, et elämää Siirtyy valtava paino olkapäiltä Voit vapaana hengittää Väistyy sumujen harso etkä jää enää pimeään (Pimeään) Niin vuodet toistaan matkivat Ja epäilys sai harson murtumaan Niin voiko olla oikein että mitään Muuta työtä ei olekaan Kuin jota nainen joutuu jatkamaan Vaikka voimat loppuvat Ei enää pimeää Ei enää pimeää Ei enää pimeää |